sunnuntai 31. elokuuta 2008

Kuin sieniä sateella


Jotain hyötyä edes tästä sadekesästä on. Näitä upeita kanttarelleja sain kälyltäni. Heidän pihassaan (!) kasvaa niitä ja koska eivät ole sieni-ihmisiä, toi hän niitä minulle tuliaisiksi koko kulhollisen. Osasta tuli kermaisaa kastiketta, loput pakkaseen. Toisenlaisia sieniä kasvaa meidän pihassamme.

Lauantai meni mukavasti suuren vierasjoukko seurana, pikkuvieraitakin oli kolme:) 1-3-vuotiaita.

Iltapäivällä pikkumies väsähti ja muuttui puolessa tunnissa täysin iloisesta surkeaksi. Yö valvottiin itkien ja kuumeisena ja aamulla lääkärisetä sanoi: "korvatulehdus". Apteekkiin ja pojan ensimmäinen antibioottikuuri käyttöön. Lääkkeet purivat nopeasti ja jo tänään sunnuntaina alkoi toipuminen. Voi kurjuus tätä syksyä ja tauteja. Aurinkoakin olisi ollut mutta me väsyneet torkuimme sisällä. Luin puolet yhdestä kirjasta makoillessani potilaan vierellä välillä silitellen tai tarjoten juomista.

torstai 28. elokuuta 2008

Meillä ei oo mitään syömistä


Mitä ruokaa tehtäis? Kaapissa ei oo mitään. Nämä lauseet kuuluvat meillä joka arkipäivä töiden jälkeen kun nälkä on jo huutava. Ei siis mitään suunnitelmallisuutta. Tänään päätin vakaasti että tästä lähtien sunnuntaisin meillä tehdään suunnitelma viikon syömisistä ja kokeillaan uusia reseptejä eikä aina niitä samoja.



Aloin selailla ruokakirjoja ja hyllystä osui käteeni nämä kaksi hauskaa opusta. Nuoripari keittiöpuuhissa on mummini kirja, vuodelta 1952. Toinen on ystäväni vanha kotitalouskirja vuodelta 1962. Miten huvittavia! Ja tunnen oloni vaan huonommaksi "emännäksi" ja "perheen äidiksi". Minullahan ei ole edes käytännöllistä työasua kotitöihin!

Näitä kirjoja selailtuaan ei tarvitse ihmetellä miksi edelliset sukupolvet ajattelevat kodin töistä niin eri tavalla kuin oma sukupolveni. Mummini päivittelee miten upeaa on jos mieheni on laittanut ruokaa tai osaa hoitaa lastamme minun ollessa muutaman päivän poissa. Edes äitini sukupolven naiset eivät pidä omituisena että miehet eivät osallistu ruoanlaittoon, siivoamiseen, ja pyykinpesuun vaan passaavat miehiään koska jo kotitaloustunneilla heitä on opetettu olemaan tunnollisia kodin hengettäriä. Tämä on tietysti hyvin kärjistettyä. Tunnen myös keski-ikäisiä miehiä jotka osallistuvat kotitöihin ja laittavat herkullista ruokaa. Mutta edellisessä sukupolvessa heitä ei juuri tainnut olla.

Toisaalta mietin, olisiko elämä jollain tapaa helpompaa jos jokaisella olisi selkeästi oma paikkansa ja tehtävänsä, enkä itse yrittäisi taistella sen eteen että kaikki tekisivät tasapuolisesti kotitöitä? Jos en kyseenalaistaisi "miksi minä aina pesen ikkunat/silitän/järjestelen paikkoja koko illan?". Joka tapauksessa, sen olen päättänyt, minun poikani tulee opettelemaan mopin käytön, vessan pesun ja pyykkikoneen käytön ym. Koulutus on jo alkanut;)

tiistai 26. elokuuta 2008

Neljän seinän sisällä


Potilas alkaa jo parantua, kuten kuvasta näkyy.

maanantai 25. elokuuta 2008

Kirpputoriaddikti



Löysin taas mukavia asioita kirppikseltä. Olin ollut pikku potilaan kanssa sisätiloissa koko päivän, joten miehen tullessa kotiin hilpasin (uudella!) pyörällä lähikirppikselle ja sain siellä kulumaan 1,5 tuntia. Oli pakko ostaa söpö vihreä tyynyliina, siitä aion tehdä jotain. Kirjojakin tarttui taas mukaan, niitä on jo hyllyt notkollaan enemmän kuin ehdin lukea. Onpa muuten tuo alla näkyvä kaappikin kirppislöytö, yksi niistä parhaista.

Olen huomannut että paitsi melkein kaikki lapseni vaatteet, myös suuri osa omista vaatteistani on nykyään kirppikseltä. En oikeastaan osta mitään retroa vaatetta, mutta ihmiset tuovat tosi paljon uutta, käyttämätöntäkin vaatetavaraa myyntiin. Se on kai merkki siitä että hyvin menee. Kohta kai taas pudotaan kovaa ja korkealta.

Tänään on luettu pojan kanssa arviolta 20 kirjaa, löhöilty vaan ja paijailtu, juotu mehua pillillä ja syöty vadelmia. Kaksi viikkoa tarhassa meni ennen ekaa sairastumista. Edellisen kerran kuume onkin tainnut nousta yli vuosi sitten.

lauantai 23. elokuuta 2008

Monta mustikkaa

Olipa mukava torireissu tänään. Sain viimein niitä mustikoita. Arvokkaitahan ne olivat mutta täytyy pitää mielessä että se on arvomarja.

Kirppikseltä löytyi pojalle neulepusero 2e, pihahousut 2e ja kirja 0,30snt jonka ansioista sain aivan rauhassa tutkia torimyyjien pöytiä ilman vinkunaa. Ihmiset olivat iloisia ja rempseitä ja törmäsimmepä sattumalta isoäitiinkin. Niin ja itselleni ostin lyhyen toppatakin 7e. Lounas Gopalissa ja leikkimistä Aaltosen puistossa. Kivaa!

Tästä langasta yritän tehdä jotain, en kerro mitä. Voi olla ettei siitä tule sitä. Harvinaisen muhevan väristä lankaa Novitan langaksi, ylennsä en noista markettien peruslankavalikoimista löydä mitään mukavaa väriä.

torstai 21. elokuuta 2008

This is me



...juuri sellaisena kuin olen. Liivian, Violetin, Maijjan ja muiden innoittamina otin haasteen vastaan ja uskaltauduin kuvaamaan itse itseäni. Olenhan sitä ennenkin tehnyt, ja aina on tarvittu valtava määrä otoksia. En todella osaa poseerata. Mutta nyt se osoittautui varsinaiseksi haasteeksi. Pyörryttävä nälkä ja työpäivän jälkeinen väsymys aiheuttivat ärräpäitä ennen kuin sain tuon kökkökameran edes pysymään paikoillaan.

Otoksia tuli yhteensä 16, joista tähän kelpuutan kaksi. Keskivertoa parempi tukka kampaajan jäljiltä rohkaisi minua, kiva paitakin oli päällä. Paljon löytyi kuitenkin syitä tyytymättömyydelle: huono ryhti, ihme tukka, outo ilme, iso nenä, kaksoisleuka....näitähän riittää. Mies ja poika hihittelivät touhuilleni.

Paidasta vielä. Minulta kysyttiin tänään töissä "oletko raskaana?". En ole ja ettekö tiedä että a-malliset paidat ovat nyt muotia.

**edit** Eipä näissä kuvissa paljon kehumista ole.

maanantai 18. elokuuta 2008

Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen...


Siis eilen ei satanut yhtään niin paljon kuin toissapäivänä. Tässä viikonlopun värejä maanantain harmauteen ja pimeyteen. Oli piristävää hedelmäsalaattia.



Isin poika odottaa ikkunassa kotiintulijaa. On tullut niin riippuvaiseksi toisesta vanhemmastaan että toinen ei kelpaa edes lohduttajaksi. Leivoimme yhdessä sämpylöitä mistä sentään tuli hetkeksi parempi mieli ja taas piti käydä ikkunassa tarkistamassa. Ja isi oli poissa vain kolme tuntia. Päiväkotiin menon jälkeen kaikki tekeminen epäilyttää ja kaikkea kannattaa vastustaa. Ja äitiä ei kannata pitää kaupassa kädestä, vaan isiä.

Tänään istuin töissä sateessa. En siis ulkona vaan sisällä toimistossa. Yläpuolellani oleva ilmastointiputki tiputti tiivistynyttä vettä vuoroin kädelleni, vuoroin aanelosille. Ilmankosteus oli tänään kuulemma 100%. Onko se mahdollista? Eikö silloin oltaisi jo uppeluksissa?

Töiden jälkeen tulin iloiseksi kuullessani pikkuruisen hoitopäivän sujuneen jo hieman paremmin. Päiväkotiin pyydettiin viemään kansio, valokuva lapsesta ja istuintyyny.

lauantai 16. elokuuta 2008

Purkamista



Purin sitten eilen illalla viime syksynä melkein valmiiksi saamani raitaneuleen. Puseron käyttäjä kun ei enää ole 86-senttinen, vaan 98-senttinen. ÄH. No, langat on kauniita, keksin niistä varmasti jotain muuta. Samaa paitaa ei huvita enää isompana alkaa väkertämään, siihen meni maku. Harmitusta lievensi tämä herkku, mustikka-valkoherukkapiirakka, sekä uusi lehtitilaus.

(Onpas nämä kuvat suttuisia kun en tykkää käyttää salamaa. Mistähän tilistä jäisi niin paljon yli että saisin sen pitkään toivomani uuden kameran?)

perjantai 15. elokuuta 2008

Päiväkoti

Olen aina pitänyt päiväkotien tunnelmasta. Pimeinä talviaamuina päiväkodin ohi kävellessä sisältä tulvii lämmin valo, seinillä lasten piirustuksia ja ikkunasta näkyy iloisia kasvoja. Omat mukavat päiväkotimuistot tulevat mieleeni. Viili ja talkkuna, kurkkuvoileivät, puolukkapuuro ja kerhotossut. Neljän päivän kokemuksella 2-vuotiaani on eri mieltä. Aamuisin lohduton itku alkaa jo kotona pukiessa vaatteita päälle. Hän sätkii, potkii, kirkuu, anelee, suuret kyyneleet valuvat poskia pitkin minunkin vaatteilleni. Ihan kuin joku tekisi oikein pahaa hänelle. Iloinen, aina rauhallinen lapseni on muuttunut toiseksi. Minun sydämeni on särkynyt. Sitten iltapäivällä ihana isoäiti tulee ja pelastaa painajaisesta.

Kunpa päiväkoti alkaisi pian tuntua hauskalta paikalta.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Ei mustikan mustikkaa


Tämä metsäretki tehtiin jo viikko sitten sunnuntaina. Ajattelin käydä katsomassa jos edes piirakallisen verran löytyisi marjoja vaikka on sanottu olevan huono mustikkasato. Mutta ei todella mustikan mustikkaa. Vadelmapensaatkin oli joku muu ehtinyt jo käydä tyhjentämässä. Pari metsämansikkaa sentään saatiin suuhun.

Jännä juttu, kun muutimme marraskuussa järven rannalle luonnon läheisyyteen, olin innoissani: talvella pääsen järven jäälle hiihtämään, kesällä nautimme auringosta ja vedestä "omalla" uimarannalla, syksyllä saapastelemme marjaan viereiseen metsään. No, talvella jäi ne sukset ostamatta kun ei tullut jäitä. Kesä oli ja meni, rannalle päästiin kaksi kertaa. Ja marjavuosi on huono. Jos nyt edes sieneen pääsisi....Kunpa ensi vuosi olisi parempi. Onneksi on oman äidin piha josta saamme käydä poimimassa herukat, karviaiset ja vadelmat vitamiinivarastoiksi talveksi.


Tänään aamulla käväisin ystävän kanssa Ojakadulla Design-torilla. Hauska uusi idea mutta hiukan petyin torin pientä kokoa. Odotin siellä oleva enemmän kojuja. Löysinpä kuitenkin pari kivaa juttua, käsveskan ja pikku pussukan by Onnela Design. Veskan sisälle oli jäänyt alkuperäinen hintalappu mikä vielä todisti tehneeni edullisen löydön. Mutta tekivätpä siellä muutkin löytöjä, nämäkin onnistuin nappaamaan ja maksamaan osittain kyynärpäätaktiikkaa käyttäen.

lauantai 2. elokuuta 2008

Kesän herkkuja




Meillä ei ole omaa pihaa, mutta parveke onneksi. Tämän vuotiset tomaatintaimet ovat terhakkaampia kuin viimevuotiset. Joitakin raakileita on jo näkyvissä vaikka näin surkea kesä on ollutkin. Pikkuihminen ihmetteli "mitä nuo pampulat on?". Toivottavasti ehtivät kypsyä.

Basilikankin sain toipumaan, se kärsi alkukesän tuulesta ja tuiverruksesta ja melkein jo heitin sen pois. Pikku puutarhuria täytyy toppuutella kastelemasta liikaa. Rucolapurkkiin taisin heittää liikaa siemeniä.

Tänään lauantaina oli onneksi sittenkin aurinkoista, tosin melko viileä tuuli. Pääsimme aamukahville Tammelan torille josta löysin kirppispöydästä neuletakin ja mukaan lähti myös kaali, porkkanoita, purjo ja mansikoita tietysti. Vadelmat oli törkeissä hinnoissa. Rakastan sen torin tunnelmaa ja vieressä on lapsellekin aivan unelma puisto jossa on aina seuraa. Harmi että nykyään emme enää pääse torille kävellen kuten vielä viime kesänä.

perjantai 1. elokuuta 2008

Puhdasta


Imurointi, moppaus, mäntysuovan tuoksuiset matot lattiaan. Valkopyykit ulos narulle. Lenkille ja iltauinnille lämpöiseen veteen. Viikonloppu!!!