maanantai 29. joulukuuta 2008

Sunnuntai 28.12.

Täydellinen ulkoilukeli: -5 astetta, tuuleton kirkas sää. Järveen oli tullut yöllä paperinohut jää.



Luettua



Jouluna kuuluu lukea. Ihania olivat ne koulun joululomat jolloin pääsi tylsistymään tekemisen puutteesta ja ehti lukea vaikka kirjan päivässä. Onneksi myös tänä jouluna ehdin avata kirjan useampaan otteeseen ja koko syksyn television ohjelmisto on ollut niin typerää että olen ennemmin tarttunut kirjaan kuin kapulaan. Harmillisesti lukemista ei nykyään enää voi jatkaa kovin pitkään puolen yön jälkeen kun on se eräs pikkupoika herättelemässä aamuisin. Tosin, viimeisinä kolmena vapaapäivänä minun annettiin nukkua jopa 10.30 saakka. Luulin etten kykenisi siihen enää, mutta joulukuun pimeät aamut vähän väsyttää! Uni olisi varmaan jatkunut vielä pidempäänkin.

Olen pitänyt kirjapäiväkirjaa reilun vuoden. Siihen saa kirjata ajatuksia, tai sitten olla kirjaamatta jos siltä tuntuu. Kuitenkin laitan jokaisen lukemani kirjan ylös. Olisinpa tajunnut tehdä näin jo silloin nuorena kun tuli luettua se kirja viikossa (ellei jopa päivässä).

Hustvedtin uusimman, Amerikkalaisen elegian, sain päätökseen jo jokin aika sitten. En tykännyt yhtään niin paljon kuin Kaikki mitä rakastin -kirjasta. Todella samankaltaiset nämä kaksi hänen kirjaansa, tietyt elementit ja aiheet (jopa yksi henkilö!) toistuivat kummassakin vähän häiritsevästi. Minusta on outoa että Hustvedt haluaa puhua miehen suulla. Kirja tuntui sekavalta, mutta voi olla että se johtui vaan omasta keskittymiskyvyttömyydestäni tai joulukuun pimeydestä. Tuntui aika ahdistavalta ja synkältä. Kaikki kirjan henkilöt olivat enemmän tai vähemmän kompleksisia, haluaisin että juonessa olisi edes yksi "selväjärkinen". Kuitenkin olen tyytyväinen että luin Amerikkalaisen elegian.

Olen myös päässyt lukemaan ihanaa lastenkirjallisuutta: Pikkukarhu -tarinoita (poika tykkää todella paljon!), Myyrän seikkailuja, Mauri Kunnasta. Paljon itsellekin uutta.

Tällä hetkellä kirjanmerkki on Merete Mazzarellan Illalla pelataan Afrikan tähteä -kirjan välissä. Mazzarella kirjoittaa rohkeasti, silmiäavaavasti, (kylmänkin) analysoivasti, elämäänähneesti, pohtivasti.

lauantai 27. joulukuuta 2008

Tapanina kävelyllä





Meidän joulu








Tänään on ensimmäinen päivä kun ei ole joulunaikaan mitään ohjelmaa. Kolme viimeistä päivää on vierailtu, syöty, kahviteltu, availtu tonttujen tuomisia eri paikoissa, juhlittu Tapanina syntyneen kummipoikani syntymäpäiviä. Kuusestakin jäi kynttilät puuttumaan kun tuli kiire lähteä kylille. Mutta kelpaahan se niinkin.

On myös nukuttu historiallisen pitkään. On ehditty myös vähän nauttia ihanasta talvisäästä uutta pulkkaa testaillen. Tänään ei tehdä mitään.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Äiti tietää parhaiten

Otsikon tunnustuksen sain tänään käydessämme kolmatta kertaa tällä viikolla lääkärillä. Ensin lääkäri tietäväisenä totesi: "Ei lääkekuuri parissa päivässä tehoakaan" väittäessäni lapseni tilan vaan pahentuneen antibiootin aikana. Sitten lääkäri pyörsi puheensa: "Hyvä kun tulitte. Saattaa olla keuhkokuume." Onneksi ei ollut. Poika oli hellyttävän reipas jonottaessamme röntgeniin ym ja sormeen pistettäessä. Nyt odotamme taas paranemista.



Tässä pari kuvaa nostalgisista aarteista. Punainen kassi löytyi kotoani, muistan olleeni erittäin ylpeä punaisesta kerhokassista ja sinne pakatut eväät maistuivat niin hyvälle. Nimilapussa on vielä vuosien 1981-86 kotimme osoite. Onneksi äitini on tiennyt säilyttää niin paljon minun ja veljeni lapsuudesta. Nyt, vuonna 2008 pieni poika leikkii kauppaleikkiään tuo kassi kädessä.

Silitysrauta on saatu pappalasta kirppisostoksena. Se on ihan samanlainen millä itse olen pienenä silitellyt ja toimii edelleen! Rauta ei tässä nostalgiakuvassa näy, muuta "huushollia" kyllä. Mitkä noi sukat on??

torstai 18. joulukuuta 2008

18 luukkua avattu

Miten tämä joulukuu on jo näin pitkällä?


Lapsi on ollut KOKO viikon sairaana, yskä vaan ei hellitä. Eilen sain lomautuslapun käteeni. Kaikki joululahjat vielä hankkimatta. Silti en stressaa, ainakaan vielä.


lauantai 13. joulukuuta 2008

Tallipihassa

Tylsästä sateesta huolimatta lähdimme aamupäivällä visiitille Tallipihalle. Tarkoitus oli käydä Annikinkadun Eettisillä joulumarkkinoilla, mutta ajattelin sitten lapsen nauttivan Tallipihasta enemmän. Tallissa käytiin moikkaamassa Ansaa ja Ullaa (lampaita) sekä Toivoa (anteeksi vaan aasi, en muista varmasti nimeäsi). Karuselliin oli päästävä ja sitten lämmittelemään kahvilaan. Ostin hauskoja joulukoristeita.






Joulukortin protokin valmistui, pääsen siis siirtymään sarjatuotantoon tänä iltana.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Omenaoo-omppomppoo

Omena on takaisin elämässäni. Ostin ensimmäistä kertaa luomuomenoita. Pilkoin niitä laitettavaksi erääseen ruokaan ja samalla napsaisin pienen suikaleen suuhun silläkin uhalla että suuta ja nielua alkaa kutittaa. Napsaisin toisen, ja kolmannen, ja loput omenasta. Suu odotti kutinaa. Mutta sitä ei tullut.

En olekaan allerginen omenoille, kuten olen 20 vuotta luullut! Olenkin allerginen niille ylimääräisille aineille mitä kaupan omenoihin tungetaan. Syksyisin tosin olen voinut omenoita syödä porukoiden pihapuista ilman allergista reaktiota, mistä loogisesti ajatteleva ihminen olisi voinut päätellä että ehkä kaupan luomuomenoita voisi kokeilla.

Nyt täytyy alkaa kokeilemaan muitakin hedelmiä. Talvisin kun sitrushedelmät ja banaanit oikeastaan on niitä ainoita hedelmiä joita olen voinut syödä. Mielikuvitus alkoi heti laukkaamaan villinä: mitä jos voinkin syödä kiiviä, mangoa, päärynää, hunajamelonia, kirsikoita, ananaskirsikoita....? Slurps.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Tuulimyllyjen maa





Amsterdamissa puhalsi luihin ja ytimiin jäätävä tuuli. Huvittavaa että suomalaisen täytyy ensimmäisenä Hollannissa suunnata pipo-ostoksille (myöhemmin myös sekä minun että matkaseuralaisen oli hankittava legginsit housujen alle). Ihmeliemen juomisyrityksestä huolimatta flunssa iski niin että hollantilaisia nenäliinojakin tuli testattua useampi paketti. Lentäminen ei muuten ole yhtään mukavaa nuhaisena, korvista alkoi kuulua pelottavaa vinkunaa laskun aikana.


Van Gogh -museossa ihailimme lähietäisyydeltä siveltimenjälkiä, Anne Frankin talossa kiipesimme samoja jyrkkiä rappuja vintille kuten piileskelijätkin aikanaan, kanavaristeilyllä lämmittelimme kohmeisia sormia ja jalkoja upeita rakennuksia katsellen lasikaton läpi.



Sunnuntai oli erityisen mukava vaikka taivas olikin harmaa ja sateinen. Eindhovenissa asuva ystäväni oli vuokrannut auton, tuli hakemaan meidät hotellilta ja vei Zaanse Schans -nimiseen pikkukylään (asukkaita 30), jossa tutustuimme puukenkien valmistukseen ja maistelimme goudaa juustomeijerissä. Niin ja söimme lounaaksi täytetyt ohukaiset. Näistä pannekoekeista hollantilaiset kuuluvat olevan erityisen ylpeitä, minulle jäi melkoisen rasvainen ja suolainen maku suuhun.

Zaanse Schans ei oikeasti ole vanha kylä, mutta kaikki sinne Zaanin alueelta tuodut rakennukset ovat vanhoja. Paikalliset kyläläiset käyttävät vanhoja tuulimyllyjä perinteisin tavoin ja pitävät erilaisia käsityöläispuoteja turisteille.

Kiva reissu, mutta olisihan Amsterdam ehdottomasti kevätkohde. Punaisten lyhtyjen alueen onnistuimme kiertämään vaikka ei varsinaisesti yritetty. Yhtenä iltana käveltiin n. 50m sillä alueella ja käännyttiin pian kannoillamme kun alkoi ällöttää ja ahdistaa tungos. Kerran osuimme päiväsaikaan ilonaisten näyteikkunan kohdalle, mutta muuten tuo palveluala ei kaupunkikierroksemme aikana näkynyt.

Ja kotiin oli taas kiva tulla. Ipana tuli ensimmäisenä aamulla halaamaan tultuani kotiin ja sanoi "oli äitiä kova ikävä". Isänsä mukaan ikävä ei ollut poikaa kyllä juuri vaivannut, ainoastaan viimeisenä iltana oli äiti ollut mielessä.

torstai 4. joulukuuta 2008

Amstelredam







Amsterdam, alunperin nimeltään Amstelredam, perustettiin kaupungiksi Amstel-jokeen tehdyn padon (dam) ympärille. Kaupungin keskusaukion uskotaan olleen alkuperäisen 800 vuotta vanhan padon paikka, ja aukio onkin nimeltään Dam Square. Hotellimme oli tuon Dam-aukion reunalla, Nieuwe Zijdessä, kaupungin "uudessa" osassa aivan Nieuwe Kerkin (kirkon) sivukujalla. Hotellimme seinänaapurina oli vuonna 1650 perustettu oluenmaistelupubi.

Melkoista historian havinaa. Kaupungin pikkukujilla saattoi melkein kuulla sinne aikojen saatossa jääneet puukenkien kopinat, markkinoiden hälinät ja hevosten kavioiden kapseen. Kanavan varsia pitkin kulkiessa saattoi vain ihmetellä miten hyvin kaikki on säilytetty. Mietin miltäköhän vanhoissa taloissa asujista tuntuu. Tuntevatko he kotinsa tai asuinkaupunkinsa erityiseksi?


Paikalliset kulkivat pyörillä joka paikkaan. Milloin kyydissä oli koko nelilapsinen lauma, milloin koira, milloin tarakalla kuljetettiin olutkoria (vain toisella kädellä kiinnipitäen) tai uutta patjaa. Pyöräillessä voi syödä, juoda, polttaa, kirjoittaa tekstiviestiä, ulkoiluttaa koiraa tai kulkea romanttisesti käsi kädessä. Pyöräillessä ei käytetä mitään normaalista vaatetuksesta poikkeavaa, ei tuulipukua, ei kypärää, ei käsineitä eikä sadevarusteita. Pyöränä ei ole hybridiä tai vaihde-sellaista, vaan tyylijopo tai vaikka omaperäisesti tuunattu armeijan pyörä.