perjantai 27. marraskuuta 2009

Kirjoja, kirjoja, kirjoja




Minun on pakko haalia kirjoja. Kirjakaupassa ja kirjastossa olen kuin lapsi karkkikaupassa ja otan vähän tuolta ja tuosta ja tuonkin vielä. Tai onneksi kuitenkin hillitsen vähän enemmän itseäni kaupassa kuin kirjastossa joka tuntuu loputtomien mahdollisuuksien maailmalta. Niin paljon kiinnostavaa luettavaa ja niin vähän aikaa. Hyllyissämme taitaa olla yhteensä viidestä eri kirjastosta lainattuja luettavia. Suurin osa lastenkirjoja, mutta itselleni kahmin muun muassa ruoka-, terveys-, käsityö- tai lastenhoitokirjoja. Harvemmin romaaneja, niitä on omasta takaa niin paljon lukematta eikä ole aikaa uppoutua tarinaan.

Viime aikoina ainoa mahdollisuus lukea on tullut kun nukutan isompaa päiväunille, jos pienempi nukkuu yhtä aikaa. Helkkarin kaulurikaan ei taida valmistua tänä talvena. Ei sillä että näillä keleillä kauluria kaipaisikaan. No, täytyy ajatella että jonain päivänä ei ole muuta kuin aikaa lukea ja kutoa.

Eilen pikakäynnillä kirjakauppaan en löytänyt sitä lahjakirjaa 5-vuotislahjaksi tuttavapojalle jota etsimme, mutta mukaan tuli kaksi tyhjää päiväkirjaa ja muistikirja kuopuksen lapsuusmuistoja varten. Mitähän kertomuksia niihin tallentuu?

lauantai 21. marraskuuta 2009

Näimmää sen sanoisin


Haaste johon törmäsin Mimmin blogissa oli niin hauska että halusin itsekin kokeilla. Eli kirjoita lauseet niin kuin sanot ne.

* Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
* Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
* Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
* Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
* Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
* Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
* Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa?

* Mun siskon punanen mekko mahtuu mullekkin.
* Tarviiksää apua kirjotustehtävässä, jonka maantiedon opettaja anto?
* Okei, tehdään niinkussää ehdotit.
* Meijän isän äiti kerto hakevansa meijät joskus varttia vailla kuus.
* Meninki Helsinkiin bussilla koska myähästyin junasta.
* Ooksää nähny missään mun isoveljen puhelinta?
* Ostiksää sen hameen, joka nähtiin viime viikolla siä Hennesillä?

torstai 19. marraskuuta 2009

Marraskuu




Pehmeä, hymyilevä, rento vauva muuttuu iltaisin raivoavaksi, punaiseksi, jäykäksi, sätkiväksi huutajaksi. Kannamme, hyssytämme, heilutamme, avaamme vesihanaa, hieromme, taputamme, laulamme, kapaloimme. Puoliltaöin pieni nukahtaa huutoonsa. Olen tainnut syyttää tempperamenttia liikaa, nyt onkin joku muu vaivana. Kirjoissa sanotaan koliikin olevan pahimmillaan kuusiviikkoisena ja loppuvan normaalisti kolmekuukautisena. Harkitsen soittoa vyöhyketerapeutille, tuskinpa siitä ainakaan haitaksi on.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Lapset päiväunilla



Ulkoilu muuttui heti mukavammaksi lumen myötä. Itsekin olen ollut virkeämpi kun aamuisin tuntuu valoisammalta tuon ohuen lumen ansiosta. On ollut jouluinen olo.

Tänään kävimme vauvan 1-kuukautisneuvolassa. Syöty on hyvin ja usein, pikkuherra on kuukaudessa kasvattanut painoaan kilolla. Kaikki oli hyvin muutenkin. Itse olen mennyt jo kilon miinukselle normaalipainostani. Käskivät syömään enemmän, vaikka sitten laittamaan voita paksummin leivälle.

Siinäpä päivän koko ohjelma olikin, kun sain tempaistua tämän sakin käymään siellä neuvolassa. Enempään en nyt pysty mutta olen oppinut asian hyväksymään tietäen ettei näin kauan mennä. Tähän vuodenaikaan on ihan ok vaan jämähtää kotiin haukottelemaan.

Ajatus katkeilee.

Päätin alkaa kirjaamaan näitä blogimerkintöjä oikeaan päiväkirjaan kun muuten ei tule rustattua paperille näitä hetkiä. Vauvakirjan ostin kuopukselle, sen saman kuin esikoisellekin. Ristiäistarjoiluja pitäisi kai alkaa miettimään.

Äiti lupasi pian poiketa leipomon kautta käymään. Leipää pakkaseen.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Ehdinpäs



...tehdä itselleni ruokaa ja syödäkin sen. Curryista porkkanakeittoa Violetin ohjeen mukaan. Sopii muuten tosi hyvin uuden lempileipäni kanssa. Porkkanapaahtoruutuja voisi syödä vaikka kuinka, mtta en vaan ymmärrä voiko joku syödä niitä siististi kun lämpimän leivän päältä valuu sulaa voita sormia ja melkein käsivarsiakin pitkin.

Koko aamupäivä meni taas joko imettäessä tai huutavaa vauvaa rauhoitellessa. Suihkussa kävin myös huudon säestyksellä. Oli mitä oli, suihkuun on mentävä äiti-ihmisenkin. Sängyn petasin klo 12.30. Ja esikoinen ei edes ole tänään kotona. Kaaos kauhistuttaa.

Pyhäinpäivänä