lauantai 26. kesäkuuta 2010

Metsän kuningatar





Näen toistuvasti unia karhuista. Pelottavia unia. Olen pienessä mökissä keskellä metsää ja karhut ovat piirittäneet minut, kolkuttelevat ovia kuin paha susi. Voin myös olla ilman mökkiä, muuten vaan metsässä. Karhuja vaanii kaikkialla, yritän piiloutua niiltä ja juosta niitä karkuun. Yritän varoitella vastaantulevia lapsia vaarasta. Milloinkaan en ole vielä unieni otsojen kanssa joutunut nokatusten.

Luin joskus unikirjasta karhun symboloivan voimakasta äitihahmoa. Epäselväksi jäi tarkoittaako se minua itseäni voimakkaana äitihahmona, vai omaa äitiä voimakkaana hahmona. Unet ovat ehdottomasti ahdistavia mutta ahdistaako oma äitihahmoni minua? Uhkaako minua oikeassa elämässä liian voimakas hahmo? Puolustan lapsiani varmasti karhuemon tavoin jos tarpeen on. Voisin vaipua talviseen uneen ja tykkään mustikoista.

Tilasin pojalleni Nalle Puh -lehden, pienemmällä on useita leikkikarhuja ja vaatteissa otson kuvia. Illalla luetaan Uppo-Nallen tarinoita.

Asuinpaikkakunnallamme on kohdattu karhu. Myös naapurikunnassa koirat olivat säikkyneet karhua, meiltä tästä muutaman kilometrin päässä. Ja me ei asuta missään metsässä vaan ihan taajamassa.

En pidä siitä mitä sana karhu monelle nykyään assosioi.

Kotijuhannus



Mielestäni on aika mukavaa viettää juhannusta ihan vaan kotioloissa, aika normaalisti ollen. Ei tarvitse stressata onko kaikki kamat mukana jonnekin mökkireissulle, mikä on keli ja pysyykö kaikilla juhlamieli. Vielä vähemmän kiinnostaisi värjötellä jossain hikisessä teltassa kuraisella festarialueella. Voi vaan polkea tuohon 1,5 kilometrin päähän, syödä ihanaa savulohta ja jälkiruoksi leipoa vadelmapiirakan. Laittaa lapsen pihalle hyttysverkon alle nukkumaan. Jättää toinen yökylään ja palata sadevarusteissa kotiin kahdeksaksi.

Ei taida olla ihan oikeaoppista imuroida juhannuspäivänä, taikka viedä pyykkejä narulle kuivumaan. Mutta minä paistoin pihvit sisällä ja avasin koko ison ikkunan auki kun köökki oli täynnä käryä. Menimme (melkein) autiolle uimarannalle serkkupoikien kanssa, katsoimme kun ukkonen lähestyy järven takaa. Söimme raparperipiirakkaa vaniljajäätelön kera. Ajelin kummipojalle kesätukan.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Epäsatunnaisia asioita - kylppäri


Valo on huono, kylppärissämme ei ole ikkunaa joten oli käytettävä salamaa.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Epäsatunnaisia asioita - keittiö


Minjan innostamana päätin itsekin ottaa kuvasarjan satunnaisista asioista eri huoneissamme. Tosin ei näissä kuvissa mikään satunnaista oikeasti ole, sen enempää kuin muissakaan täällä julkaisemissani kuvissa. Ihan varta vastenhan nuo tavarat on tuohon aseteltu, ajatuksella paikoiltaan poistettuina. Sanotaan nyt vaikka niin että ne edustavat minulle kodissamme parhaiten niitä huoneita joissa ovat. Tavaroita joita eniten käytän ja joista pidän. Osa kamasta on kuvissa ihan vaan käytännöllisyyden takia, osa tunnesyistä.
Tässä keittiökuvassa tuo lattia on erittäin epämieluisa minulle, eikä edes käytännöllinen. Mutta se kuvastaa hyvin tämän hetkistä fiilistä ko. huoneessa, liian sekava iso pinta saa kaiken muunkin näyttämään sekavalta enkä voi kuvitella muuta kuin vitivalkoista verhoa.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Rinsessa Riikka


Nyt ymmärrän miksi unelmoida päivästä prinsessana. Olin eilen häissä klo 16-19.30 sekä klo 23-00.35. Morsian oli henkeäsalpaavan kaunis, hehkuva ja rakastunut, sulhanen turvallisen tuntuinen, herkkä sammakkoprinssi. Kilistelin kuohuvaa vaahtokarkkien kanssa ja nautin juhlaillalliseksi juustosalaattia patongin sekä paahdettujen pähkinöiden kera. Jälkiruoaksi tietenkin prinsesstorta. Suunnittelimme tulevia kuninkaallisia häitä, olihan joukossamme tuleva prinssin morsian, Carl Philipin se oikea.

Voisin olla päivän Victuuriana, tai vaikka vuoden. Varmaan sitten haluaisin taas takaisin maan matoseksi.

Sinistä





Tänä kesänä parvekkeemme onkin sininen. Yllättäväähän tuo minulta on. Ihan kuin voisin oransseja tai punaisia kukkia joskus laittaa. Tai no, siniseen taittuvia punaisia voisin ehkä.

Laitettiin kukat Tiuhtin kanssa. Kiva kun voi jo tätäkin tehdä yhdessä, laittaa multaa ruukkuihin ja sitten antaa hänen kastella kun on valmista.

Ostin yrttikassin Ahlmanilta kevättapahtumasta, siinä oli tuo hujoppi jonka nimen juuri nyt unohdin. Tiedän siis mikä se on mutta en tiedä mitä sillä tai sille tehdään. Kuinkahan se kuuluu leikata kun kasvaa ja kasvaa vaan?

**************************************************************************

Nyt ei tunnu olevan aikaa blogille. Huomasin etten ole lukenut muitakaan blogeja melkein viikkoon, mikä on aika kummallista kun olen aika riippuvainen monista niistä. Siis ennen kaikkea on kummallista etten ollut muistanut lukea blogeja. Nyt ne olikin kahlattava kerralla.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Palikkakeittoa ja hilviön puuteli


T: -äiti tässä sulle mun tekemää jauhelihakeittoa (tuo legopalikoita, leikkilusikan ja -veitsen piirustuslaudalla=tarjotin)
T: -onko siinä sopivasti pippuria?
R: -on, on, hyvältä maistuu!
T: -pikkukokki, oletko jo laittanut pullat uuniin (puhuu Viuhtille)....?
V: (hiljaisuutta)
T: -ai olet? no hyvä juttu!T: -söitkö jo oman keiton? Viuhti, tässä sinun keittosi, syö se nyt kiltisti
T: -hyvä Viuhti! nyt saat jälkkäriksi rusinoita
**********************************************

Tiuhti tahtoi tehdä muovailuvahatukkaa. Televisiossa oli näytetty että valkosipulinpuristimella sitä saa. Tehtiin hilviöukkeli ja sille puuteli. Tarttee kai ostaa uus puristin ku valkosipulia seuraavan kerran syärään.


Maanantai on yhtä tahmea kesällä





Mietin nykyään aika usein onko mussa jotain vikaa kun en tunnu ikinä olevan tyytyväinen. Tai siis ainakaan maanantaista perjantaihin. En tunnu kestävän arkea ollenkaan. Kun jotain kivaa ohjelmaa tai tekemistä on tiedossa, jaksan olla iloinen ja tykkään olostani, mutta jos on tiedossa vaan tätä kotia, ruokaa, pihaa, kauppaa, rättiä ja nuhaisen vauvan vinkunaa, en jotenkin jaksa. En lähde liikkeelle, tarvitsisin potkun persuksiin.

Ottaen huomioon että tänäkin tahmeana maanantaina on tiedossa lättykestit pojan kummitädin luona, sen joka eilen tuli tänne että pääsin tyhjentämään pääni hömpällä Sex and the City 2 -leffassa. Ja että koko viikolle on sitä kivaa ohjelmaa.

Jotain säihkettä kaipaa tämäkin aina elämäänsä, niinku Carrie. Matkan Abu Dhabiin.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Kaikenlaista




Viikko on taas yli puolen välin, päivät sujuvat vauhdilla varsinkin näin ihanina kesäpäivinä kuin tänään. Ollaan oltu ihan pihalla taas. Kotirannassa, puistossa, naapurin pihassa, pyörälenkeillä korttelin ympäri.

Tänään enomies tuli poikia viihdyttämään ja tekivät ritarilinnan vallihautoineen hiekkalaatikkoon. Minä kuuntelin piknikillä olevien kotiäitien juoruiluja neuvolantädeistä. Mietin vaan että minähän voisin olla sen haukuttavan Lauran sisko. Tykkään seurailla ihmisiä sivusta ja tehdä huvikseni omia arviointejani. Näistäkin viidestä mammasta vedin heti johtopäätökseni ja kuvittelin kenen kanssa tulisin toimeen, kenen en. Yksi oli koko ajan äänessä, toinen ei juuri sanaa sanonut, kolmas oli se kaikkien myötäilijä, miellyttävä ja hymyilevä. Neljäs tuli lasten kanssa pyörällä vedettävällä kopperolla, en tiedä mikä se on nimeltään, mutta sellaista olisi hauska kokeilla kun Viuhti on isompi. Kaakattaja kyttäsi koko ajan ettei me vietäisi heidän laipoitaan ja suureen ääneen mainosti Niilonsa uusia taitoja.

Sitkeä sissi, 87-vuotias mummini pääsi sitten eilen takaisin kotiin. Tai siis sinne palvelukotiin. Häntä oli sinne kuulemma oikein kaivattu. Lupasivat pitää hyvää huolta vaikka hoidon tarve on taas entistä suurempi. Me on oltu aika ihmeissään tästä yllättävästä kunnon kohoamisesta. Ei ne hyvien vointien toivottelut tosiaan sitten turhia olleetkaan. Jos vointi nyt ei hyvä ole, on se kuitenkin roimasti parempi kuin viikko sitten.

Kamerakin on ollut lataamatta monta päivää. Nämä kuvat on viime viikon nokkosenkeruureissulta.

Haluaisin


- vierailla uudessa pääkirjastossa
- pestä ikkunat
- ostaa sen kauan unelmoimani kameran
- käydä syömässä kehuttua luomu- ja lähiruokaa Urkutehtaalla
- uuden tukan
- tehdä retken pyörällä eväiden kera
- enemmän ystäviä joita kutsua kylään
- parvekelasit
- Helsingin reissulla käydä Eat&Joy Maatilatorilla ja Mokossa kahvilla tai teellä
- erilaisen lattian keittiöön ja pojan huoneeseen
- osata keittää parsat oikein
- valkoisemmat hampaat
- käydä "petit déjeunerilla" kauppahallin ranskalaisessa 4 vuodenaikaa -ravintolassa
- haluta halvempia asioita