torstai 28. huhtikuuta 2011




Kiitos kaunis Ilonalle eilisestä postista! Ankea kotiasu sai samantien piristystä ihanan kevyestä kaulakorusta ja rannekoruista. Myös kuvat ilahduttivat. Ilonan blogin tunteville lienee turhaa mainita että koko postipaketti kortteineen oli kaunis. Sain tämän kaiken siis Craft it forward 2011 -haasteen tiimoilta, minun tulisi myös keksiä ja osata tehdä jotakin omin kätösin muutamalle muulle. Mulle on muuten vasta kolme ilmottautunut, vielä mahtuisi kaksi mukaan!


Viime postauksessa mua kehuttiin käteväksi emännäksi. Kätevästä en tiedä, ahkera en ainakaan ole mutta välillä yritän ja joskus huomaan itsessäni pikku martan. Kun esimerkiksi syön itsetehtyä viiliä. Sitä on kyllä tosi helppo tehdä ja maistuu hyvälle. Uusista viilikipoista kiitos Siskolle!

Kivoja asioita viime päiviltä listatakseni, tässä pikaisesti: mukava omakuva-kamerasessio ystävän kanssa museon pihalla, kehurikas 5-vuotisneuvolakäynti (meillä on niin ihana poika!), kentän laidalla seisoskelua esikoisen jalkapalloreeneissä, koko perheen yhteiset pyörälenkit joista nuorinkin tykkää kovasti, luonnon ihmeiden tutkiskelua 1-vuotiaan silmin (muurahaisia, sorsia, koirankakkaa ja sulanut järvi), vihertävät puut.

Nyt kohta joku sellainen hermostuu tuolla jolle lupasin jotain kivaa yhteistä tekemistä pikkuveljen päiväunien aikana.

Mitä mahtuu viisivuotiaan mieleen?


Tiuhti 2,5v haastattelu

Lempikirja? Maisa-kirja
Lempipuuhat? nämä (näyttää pikkuautoja)
Aarteesi? apinapehmolelu
Lempilaulu? Autolla ajetaan varo-varovasti
Mitä osaat erityisen hyvin? makaroonilaatikkoo äidille
Mikä sinusta tulee isona? aikuinen
Lempipaikkasi? tämä Tiuhtin oma huone
Lempiruokasi? maksalaatikko
Mihin lähtisit matkalle? tonne ulos
Mikä on ikävintä? isiä on ikävä
Mikä on kivointa? lelut, ja vihleetä nuoamikkookin on mukavaa
Mistä nautit? tästä (näyttää autolelua)




Tiuhti 5 v haastattelu

Lempikirja? askartelukirja, luontokirjat
Lempipuuhat? leikkiä pikkulegoilla
Aarteesi? kulta
Lempilaulu? kaikki laulut on kivoja
Mitä osaat erityisen hyvin? rakentaa legoilla
Mikä sinusta tulee isona? (lego)ninja
Lempipaikkasi? huvipuisto
Lempiruokasi? maksalaatikko
Minne lähtisit matkalle? sinne missä on niitä pyramideja, siellä vois seikkailla, ottaisin mukaan monta vesipulloa
Mikä on ikävintä/kurjinta? jos pikkulegot laitetaan jäähylle
Mikä on kivointa? kun joku lukee mulle
Mistä nautit? makkaranpaistosta, haluaisin polttaa vaahtokarkkeja nuotiolla
Mitä teit eilen? ööö......en muista....hmmm
Mitä teet huomenna? leikin tosi kauan pikkulegoilla, no päätän vasta huomenna!
Kuka on paras kaverisi? Eelis



Sinne mahtuu vain yksi pieni asia, se alkaa L:llä ja päättyy O:hon. Se on muovinen.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Kaakku




Turvaudun Kotitaloutta nuorille -kirjaan ryhtyessäni kakkupohjan vispaukseen. Miten kuohkean ja maukkaan kakun leipominen onkin niin salatiedettä?

Onhan munat huoneenlämpöisiä? On. Välineet ehdottoman kuivia? Mitat tasapäisiä? Lämmitä uuni (onnistuu). Vatkaa munia ja sokeria kunnes kahdeksikko nähtävissä. Ripottele jauhot sihdin läpi, sekoittaen mahdollisimman vähän. Kunnosta vuoka voidellen kankealla siveltimellä (ei ole kankea tupperin suti, ei). Asettele vuoka keskelle uunia (piece of cake). Kokeile kypsyyttä varvulla. Jäähdytä suojaten vedolta. Leikkaa. Kostuta sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Täytä. Harjaa kakun pinta ja ympäryspaperi puhtaaksi muruista. Kuorruta. Käytä koristeita mieluummin vähän kuin paljon. Toivo ihmettä.

Sankareita kaikki



Viisivuotissynttärit ja ekat kaverikutsut. Kortit oli tehty oranssista ja keltaisesta pahvista, päälle liimattiin kuvat vanhoista Aku Ankoista.

Kirjoitimme niihin: Tervetuloa 5-vuotisjuhliini 20.4. klo 17-18.30! Toivon että pukeutuisit naamiaisasuun. Ilmoitathan tulostasi. t. Tiuhti


Keskiviikkopäivä oli piiitkä mutta kello löi vihdoin viisi ja eteiseen astui jos jonkinmoista supersankaria. Tuli ritari, spiderman, ihmepoika, raksamies sekä merirosvo, pakettien kera. Päivänsankarilla oli haarniska, kypärä, miekka ja kilpi.

Pyöreän pöydän ääressä kuultua:
"Teillä on tosi erilaista kuin meillä!"
"Joo, meidänkin kotona on IHAN erilaista kuin teillä."
"Meillä on työhuone."
"Meidän isi käy muualla töissä."
"Hyi kurkkua, jee rusinoita :D"
"Toi steladiini (steariini) on tosi vaarallista, ei kai mun jäätelöön jäänyt sitä?"
"Hei sun naamassa on jäätelöö, no nyt tohon sun pahviinkin putos sitä!"
"Mä kutsun sut mun 6-vuotissynttäreille, ei niihin oo enää pitkä aika (sanoo poika joka täytti viime viikolla viisi)
"Mää osaan laskee kolmeensataan ainakin."

Sitten etsittiin aarretta, pelailtiin, ajettiin pikkuautokisat ja riehuttiinkin vähän.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Parempi mieli jo





Löysin kirjahyllyä siivoillessani nuo ihanat arkit jotka unohdin ostaneeni. Mahatautipotilas Tiuhti on toipunut ja suostuu syömäänkin jo. Tauti ei ollut raju mutta syöminen alkoi pelottaa ja kolmen päivän paasto vei voimat kun on muutenkin kuin kuivan kesän orava. Ostettiin maalia pyörän tuunausta varten. Istutin parvekkeelle narsisseja, ikkunat olisi pakko pestä pian. Jäät lähtevät, tänä aamuna huomasin rannan olevan sula. Kirppislöytökaappi on laitettu paikoilleen. Suunnittelen myös makuuhuoneiden muutosta.

****************************************************************************

Olen päättänyt päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta, kaikesta mistä en pidä. En jaksa enää käyttää aikaani turhan järjestelyyn ja säilyttämiseen. Paljon olen jo karsinut mutta se ei riitä. Viikon sisään meiltä on kävellyt ulos pieniä vaatteita kummipojalle ja leluja sekä vaatteita Valkovenäjälle. Alkuvuonna otin tavoitteekseni karsia vuoden aikana 365 tavaraa kodistamme ja olen varma että jo muutaman kuukauden aikana olen laittanut pois tuon määrän tavaraa, jos jokainen vaatekappale laskettaisiin erikseen, mutta se ei näy missään. Me ihmiset mahdumme vielä 68 neliöön, miksi siis hankkia suurempi koti jotta kaikki roina mahtuisi paremmin?

Myynnissä olisi valkoinen syöttötuoli (Tampereen alueella asuvat hoi)! Mistä saisi ostettua sellaisen hinnoittelupyssyn jolla saa helposti hintalaput vaatteisiin kiinni?

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Rumia sanoja

Menin tänään metsään ja teki mieli huutaa, kirkua, raivota. Sanoa ruma sana ja monta siihen perään. Kun korvakierteestä päästiin (tosin varasin ajan taas korvalääkärille, putkivuoto), tuli vieraaksi vatsatauti. Toivon vieraan pikaista poistumista. Peruuntui viikonloppureissu Helsinkiin, vaarassa ensi viikon synttärijuhlat. Reppanapotilas miettii sopiikohan kavereille sitten tulla jos juhlat siirtyvät, kun se yksikin poika niin odotti hänen juhliaan.

Panikoin koko päivän, pitelin oksennusämpäriä, tarkkailin nuorimmaista ja menetin oman ruokahaluni. Illalla päästiin Viuthin kanssa kävelylenkille, vein pojan sisälle pikku jalkapallottelun jälkeen ja lähdin vielä hetkeksi metsäkävelylle. En huutanut vaikka mieli teki mutta nojasin kallellaan olevaan puuhun ja tuijotin vain eteeni.

Mies kertoi kaverinsa vaimon syövästä. Tiedän, lastentaudit on hyvin pieni murhe tässä maailmassa. Mutta älkää enää helvetti sanoko "pikaista paranemista" tai "voi kurja" tai "kyllä kevättä kohti helpottaa" vaan antakaa taikasauva joka poistaa räkätaudit, korvatulehdukset ja oksennustaudit muksuista. Ainakin.





Luonto on rumimmillaan nyt, kaikki on ruskeaa ja kuraista. Vähiten maisemaa kaunistaa kaikki se roska jota minäkin kohtasin kävelylenkeilläni. Näin ainakin: tennispallon, ilotulitteita, kaksi tiskiharjaa, maton, verisen(?) pyyheliinan, karkkipapereita, pulloja, nötköttipurkin, ja paljon roskaa jota en osaa nimetä. Yhdellä polulla joka askeleella meinasin osua koirankakkakasaan. Tampereen pormestari Timo T.A.-mikä onkaan on julistanut Tampere vs. Turku siisteyskisan. Osallistukaa tamperelaiset!

P.S. Se verinen pyyheliina oli sellainen käsipyyhkeen kokoinen, vohvelikankainen keittiöliina, osittain haudattu maan alle pensaan taakse aivan rantaviivaan. Pyyhkeen yksi kulma oli valkoinen joten siitä huomasin sen olevan verinen liina eikä punainen pyyhe. Aloin heti etsiä piilotettua tai veteen upotettua ruumista. Kurkin puihinikin roikkuuko siellä jotain. Oli epäilyttävän tuoreita isoja kengänjälkiä, katkottuja oksia, yksi teräväkin mutta ei verinen. Mistään ei pilkottanut kättä tai jalkaa, sitten tajusin ettei rätissä oleva väri voinut olla verta koska se oli kirkkaanpunaista. Veri olisi muuttunut heti veriteon (tai nenäverenvuodon) jälkeen melko rusehtavaksi. Olisko sitten ollut joku venemaalarin rätti. Hetkellisen salapoliisikohtauksen jälkeen vaivuin takaisin itsesääliini.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011


















Tulee tunne tarpeesta kirjoittaa. Sitten sepitän sekalaisia sattumuksia lauseiksi, ei punaista lankaa laisinkaan.




Edelleenkään en meinaa muistaa mitä teimme tällä viikolla, luulen tätä päivää torstaiksi ja kysyttäessä raksuttaa raksuttaa onko meillä huomenna jotain.


Tätä tässä tuumailen:


* Suunnittelemme suuresti syntymäpäiväkestejä seuraavaksi viikoksi. Ne on naamiaiset.


* Käyn kamerakurssilla, uudella sellaisella. Hoksasin harrastaa hengen ja ruumiin liikuntaa samalla kaupunkikäynnillä.


* Äänestin ensimmäistä kertaa ennakkoon.


* Leivoin lehmänläjäleipää, korvasin oliivit ja tomaatit siemenillä, kehujakin keräsin.

Lehmänläjäleipäohje tässä, Kaisalle:
50g hiivaa
6 dl lämmintä vettä
2tl suolaa
12 dl jauhoja (laitoin vehnää ja spelttiä)
pähkinöitä, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, valkosipulia, chiliä, karkeaa merisuolaa TAI mitä kaapista löytyy siemeniä

Liuota hiiva veteen, lisää jauhoja jonkin verran, sitten mausteet ja loput jauhot. Taikina saa olla aika löysä. Kohota tunti, kippaa toiseen astiaan ja kohota toinen tunti. Touhuile tällä välin jotain kivaa mukavassa pikkumiesseurassa. Kippaa läjä pellille, levittele vähän kostutetuin käsin. Pinnalle merisuolaa (ei pakko). 200 astetta kunnes pinta on ruskistunut. Älä polta.
Sanottakoon vielä erikseen että alkuperäinen ohje on Ratula-ohjelmasta.


* Samasta ohjelmasta sain päähänpiston pojan pyörän parannusmahdollisuuksista.

* Päätin perustaa perjantaista pannaripäivän. Pojat puolsivat.

* Kuskasin kanakeittoa kavereille. Kuulin kuulumisia, uutisenkin.


* Ajattelin antaa olla. Sellaisten joita yritän väkisin ylläpitää. Ystävyyden, ja muidenkin. Aihe josta kirjoittaisin enemmän jos tämä ei olisi blogi.

Sitten tahdon deletoida tämän tekstin, tympii tekstin tyyli. 

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Näin ne vaan asiat ratkeaa, ja järjestyy kuten tapana on.


Eilen harmittelin täällä blogissakin että lapset joutuvat pitkiksi päiviksi eroon ensinnäkin meistä vanhemmista ja toiseksi toisistaan kun aloittavat päiväkotielämän elokuussa. Tänä aamuna sitten soittelin kysyäkseni tehdyistä hoitopaikkapäätöksistä ja pojat on laitettu sisarusryhmään! En tiennyt alueella sellaista edes olevan, ehkä ei ennen ole ollutkaan. Heti tuli hyvä olo ja Tiuhtikin ilahtui kuullessaan Viuhtin tulevan samaan ryhmään.

Sitten perinteisesti Riikka-skeptikko alkoi pohtia ja googletella asian huonoja puolia. Keskustelupalstoilla sisarusryhmät tyrmätään täysin, isompi sisarus tylsistyy jos samanikäisiä kavereita ei ole tarpeeksi, joutuu työskentelemään pitkän päivän pienemmän hoitajana, tai pienempi sisarus jää isompien jalkoihin. Tuo isoveli hoitajana -kuvio tuskin on vaarana meidän poikien tapauksessa, sellaista asetelmaa ei täällä kotonakaan ole syntynyt (ei ole onnistuntu, vaikka joskus olen jopa pyytänyt pariksi minuutiksi vahtimaan) ja kodin ulkopuolella leikkivät aika erikseen oman ikäistensä lasten kanssa, Tiuhti ei ikinä ole Viuhtia holhonnut eikä Viuhti toisaalta takertunut isoveljeensä.

Tulee mieleen onko tästä päiväkotihommastakin tehty liian monimutkaista? Perustellaan näillä asioilla että sisarukset samassa ryhmässä jotenkin haittaisivat toisiaan. Aika nurinkurinen ajatus kun maalaisjärjellä ajattelee. Kautta aikojen eri ikäiset lapset ovat toimineet yhdessä, isoissa perheissä esimerkiksi. Uskon että sisarusryhmässä hoitajat kyllä osaavat ohjata lapsia iälle sopiviiin leikkeihin ja antaa tehtäviä jotta kaikille on riittävästi virikkeitä ja myös turvaa. Jos isompi sisarus joutuu pienempää kaitsemaan, on ryhmässä jotain muuta pielessä. Jollain keskustelupalstalla joku mainitsi Ruotsissa olevan pelkkiä sisarusryhmiä, en tiedä onko totta.

Eli eiköhän tämä ole positiivinen asia, vähän pehmeämpi tapa aloittaa päivähoito.



PS Yrtit kasvaa kohisten, basilikan lehdet on kuin pieniä sydämiä <3 Näiden kuvien otosta on jo useampi päivä.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Putkiremontti

Viuhtille laitettiin titaania korviin. Kuulostaa karulta mutta Hra Raivopään muututtua selkeästi Mr. Naantalin Auringoksi jo parin tunnin kuluttua toimenpiteestä, en enää epäillyt päätöstämme. Lisäksi lääkäri kuvaili pojan tulehtuneita korvia siihen malliin että tiedän ainakin parhaamme tehneemme. Olen toiveikas. Että antibiootit saisivat jäädä ostamatta tästä eteenpäin jonkin aikaa. Toivon siis todella.

Kokemuksena päivän sairaalakäynti oli hyvä, meidät otettiin hienosti huomioon, asioista keskusteltiin rauhassa, Viuhti nukahti syliini ja heräsi siinä. Jotenkin aika erikoinen tunne nähdä oma lapsi nukutettuna.

Näihin tunnelmiin lisään kuvia keväisistä touhuista. Hopotihoi.





Kuvista tuli mieleen että eräs asia on surettanut kovasti viime päivinä. Syksyä ja töihin paluuta miettiessäni olen aiemmin ajatellut vain sitä seikkaa miten lapset ikävöivät meitä vanhempia sitten hoitopaikassa, mutta nyt vasta olen tullut ajatelleeksi että kovin ikävä heillä varmasti tulee myös toisiaan. Vaikka tapellakin jo osaavat, yksi puree ja toinen repii, on ne vaan majakka ja perävaunu. Veljekset kuin ilvekset. Tätä ajatellessa mulle oikein iso suru tuleekin.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Viikonlopun värejä

On mulla muutakin kuin sinistä. Ihan varta vasten kuvasin muutakin kun totesin kaiken olevan sinistä kuvissa, käsitöissä, vaatteissa, blogissa. Olen oppinut esimerkiksi laittamaan vihreää pirtelöihin. Tiuhti huomasi millin kokoiset vihreät hituset juomassa ja epäilevästi katsoi minuun. Valehtelin suvereenisti vihreän olevan päärynää. Sitäkin siinä oli! Pirtelön jälkeen syötiin "polttoonnnappeja", pojille päälle voita, äidille pestoa.

Yhtä lailla vihreää poika löysi makaronilaatikosta millin viipaleen. Täytyi oikein miettiä mitähän se onkaan kunnes hoksasin että pakko olla sipulia. Vihreä tai ei, sipuli vasta paha homma onkin. Mutta muuten soijamakaronilaatikko sai kehuja kaikilta.

No mitä me tehtiin viikonloppuna?



 Istutettiin basilikaa, oreganoa ja meiramia. Avokado ja viinirypäleen siemenet.




Perjantaina sain pitää vapaapäivän, pojat olivat pappalassa. Tuhlasin kaupungilla yli varojeni, tosin vain sellaista joille on tarvetta. Tuli huono mieli rahankäytöstä mutta nyt on uusi kevättakki ja Tiuhtille ulkovaatteet. Tulin kotiin, keitin mutterikahvia ja vaihdoin kukkiin multia. Kirosin naapurin räksyttävää rakkia. Anteeksi vaan, pidän koirista, mutta en vaan voi ymmärtää kuinka kehdataan jättää koiran haukkumaan koko päiväksi kerrostaloasuntoon.


Lauantaina lisää löyhää lompakkoa, mutta summallisesti vähemmän kulutusta lastentarvikekirppiksellä. 15 eurolla Viuhtille nahkakengät, kolme bodya, Tiuhtille housut, paita ja samuraihamsteri (kröhöm). 10 eurolla rattikelkka. Kolmella eurolla mokkapalat ja kahvit kolmelle hlölle.



Sunnuntaiperinteenä lääkärikäynti ja putkituspäätös pienen korville. Toivottavasti auttaa.