tiistai 11. lokakuuta 2011




Viuhti täytti kaksi. Vietimme päivän kotona, isoveljen flunssailu ei meinaa loppua ollenkaan. Pesin viisi koneellista pyykkiä ja silti pyykkikorien, niiden molempien, pohjat ei näy. Iltapäivällä päiväunillemenotaistelun jälkeen aloitin uuden kirjan* ja söin viimeisen palan kakkua.

Jälleen kerran googletin voisilmäpeliä kun halusin leipoa jotakin herkullista enkä keksinyt mitä, lempiruokablogistani löytyi tämän sitruunamarenkikakunkin ohje. Lisäksi synttäreillä tarjottiin tätä ja tätä. Kyseinen blogi ohjeineen ei petä ikinä.



*) Uusi kirja oli kielletty ostos, heräte- sellainen, jälkikäteen vasta muistin lupaukseni olla ostamatta kirjoja tänä vuonna. Siksi täytyy korvata moka hankkiutumalla eroon kahdesta kirjasta. Voisin ehkä pitää arpajaiset.

perjantai 7. lokakuuta 2011



Olen vaan edelleen yrittänyt löytää niitä syyskenkiä mutta vaikeaa on. Syys taitaa olla ohi ennenkuin kengät löytyy. Poikkesin nopeasti kaupungin uudessa, megamainostetussa kenkäkaupassa, ja pyh pelkkiä muovikenkiä. Ei yksiäkään nahkakenkiä koko puljussa. Toisaalta hinnat oli 19-39 euroa joten sen olisi pitänyt kertoa jo jotain. Sama homma koskee vaatetarjontaakin. Pelkkää akryyliä ja polyesteriä. Musta on tullut nirso ja taitaa olla parempikin että jää ostamatta. En mä jaksa enää noita halpisjuttuja jotka nyppyyntyy ja vanuttuu ekan käytön jälkeen.

Lääkärikäynnillä sen sijaan oli pelkkää priimaa, Viuhtin korvat nimittäin lääkärin sanojen mukaan. Ja putket paikoillaan. Viuhti oli kovin reipas, ihan eri poika kuin keväällä korvalääkärillä käydessä. Itki nytkin mutta selvästi koetti pysyä paikoillaan tutkittaessa ja nyyhkytti vain sellaista pientä itkua. Oltiin kyllä kotona leikitty korvalääkäriä jo etukäteen.

Nyt pitäisi leipoa synttärikakku, ja vähän muutakin. Juhlat tulossa.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Kirjoitin tiistaina:
Kyllä 5-vuotiaan ja kohta 2-vuotiaan äitinä on kivaa. Näin mietin yhä useammin ja tajuan kuinka paljon on helpottanut viime kuukausina. Muistan erään tuttuni jutelleen kun odotimme kuopusta että "eka puoli vuotta on ihan hullua kun toinen lapsi on syntynyt, mutta kyllä sitten alkaa helpottaa". Mä olen sitä mieltä että kyllä ekat kaksi vuotta on sitä haastavaa aikaa ja sitten muuttuu iisimmäksi. Näin viiden vuoden äitiyden kokemuksella, jatkostahan mulla ei ole tietoa. Vauva on aivan ihanan söpö pehmoinen paketti mutta melkeinpä vielä ihanampi on tuollainen puhumaan oppiva, oivaltava, iloinen taapero.

Loppuviikko on mennyt toisenlaisissa tunnelmissa. Lapset on olleet kipeitä, kiukkuisia ja kuopus välillä ihan kauhea. Kun on kurjan flunssainen olo, sanat näköjään vaihtuvat raivareiksi. Taantuma tammi-helmikuulle.



Tänään olin metsässä kaksi tuntia. Löysin suon. Tuommoinenkin paikka on ollut meiltä kilomterin päässä ja vasta nyt siitä sain tietää. Suot on mulle ihan vieraita maisemia. Siellä oli hieno tuoksu ja tikka hakkaamassa kelopuuta. En ole ikinä poiminut edes lakkoja. Suot on vähän pelottavia, mystisiä.






Suppilovahveroitakin löytyi, ihan täältä läheltä.