maanantai 31. joulukuuta 2012

Hajatelmia uuden vuoden aattona

Kello yhdeksän vuoden viimeisenä iltana. Pojat jo kuorsaavat täyttä häkää. Mitäs sitä riekkumaan ja valvomaan kun heräävät kuitenkin kello kuusi reikä reikä.




Eilen illalla katsoimme elokuvaa jossa juhlittiin uuden vuoden aattoa, juhlallisesti laskettiin kympistä ykköseen ja huudettiin: "Happy New Year 1949!!!!" Elokuvan nuoret olivat niin onnessaan, kuin olisivat hypänneet suoraan tulevaisuuteen. Meitä nauratti, se vuosiluku. Kun me ollaan oikeasti siellä tulevaisuudessa.

Sanoin miehelle: "Tuleva 2013 kuulostaa yhdeltä suurelta epäonnen vuosiluvulta, mä en ole ikinä ennen elänyt mitään vuotta -13"
"Hahhah ai etkö muka, kyllä mä vaan muistan sen 1913...." kyyninen vastaus.
"No mutta tiedät mitä tarkoitan."

Jos olisi basilikaa, tekisin nyt pestoa.

Tiuhti totesi illalla aiemmin raketteja ikkunasta katsoessaan: "Kohta alkaa se vuosi kun musta tulee koululainen".


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

27







Kaikki kortit erilaisia, kaikki 27 jotka Tiuhti piirsi parissa illassa. Viuhti piirsi kaksi. Jokaisessa pieni tarina, kuten tonttu luistelemassa tai joulupukki kiitämässä reessään tähtitaivaalla, lapsia pulkkamäessä. Nämä olivat ehkä kaikkien aikojen hienoimmat kortit joita meiltä on lähetetty, melkein en raaskinut niitä lähettää pois.

Piparkakut lasipurkissa on liiankin houkuttelevia, joka ruoan jälkeen on saatava "yhdet pienet" jälkkäriksi.

Päiväkodissa oli ollut jouluateria, kaikki muu oli kuulemma hyvää, varsinkin klaavilohi, paitsi "se makea perunalaatikko ja sitten se eri maan ruoka jossa oli herneitä ja makaroonia". Italiansalaatti siis.

*************************************************************************************

Tuntuu siltä että otan tämän joulunalusajan jälleen liian raskaasti. En vaan osaa relata. Sitten kun se on niin helpottaa.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Käsihihat

Olen kunnostautunut käsitöissä, alkanut viimeistellä vuosi sitten valmistuneita pikkupojan liivin osia, ja päätellyt käsihihat.


Sekä sana kynsikäs että kämmekäs ovat niin omituisia että mieluiten kutsun näitä vaatekappaleita käsihihoiksi. Viuhti on lanseerannut perheessämme tuon sanan, hän oli eräänä erittäin kuraisena iltapäivänä tarhan pihassa ojentanut kurahanskakätensä tädille ja todennut: "Käsihiha on väsynyt, laitatko sen paremmin".

Nämä hihattimet on tehty toimistokäyttöön, meillä on töissä kesät talvet kylmä, mutta erityisesti syksystä eteenpäin hyytävää, niin että sormissa ei kierrä veri ja hiirikäsi puutuu.

Toimistokäsihihat
Malli: Susie Rogers' Reading Mitts
Lanka: Schachenmayr Alpaka Premium, vajaa kerä, ei kutita käsissä lainkaan yhtä paljon kuin huivina


Tänään olin baletissa ensimmäistä kertaa. Riian baletin Pähkinänsärkijä. Oi että.

Taidan kaivaa lapsuuteni satukirjan esille ja lukea tuon klassikkosadun lapsilleni.

kuva täältä

Ja on muuten aivan mahtavaa että ensimmäiseksi adventiksi saatiin lunta, oikein kunnolla. Kova pakkanenkaan ei haittaa kun lumi tuo valoa.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Kivaa tavallista




Tiuhti kysyy päiväkodin portilla: "Äiti mitä ohjelmaa meillä on tälle illalle?". Minä vastaan: "Ihan kuule tavallista iltaohjelmaa, mennään kotiin ja syödään ja sellasta."

Mies ostaa kaupasta kyssäkaalin, on löytänyt sen kuitenkin. Aion tehdä tätä. Tuo myös Tiuhtille uuden upean polkupyörän, ostin sen 50 eurolla nettikirppikseltä. Sitä käydään porukalla ihailemassa varastossa ja pohdiskellaan vaihteiden käytön logiikkaa.

Leivotaan mustikkamuffinsseja, kokeilen myös teeleipiä täältä löytyneellä ohjeella. Niistä tuli liian hyviä, herkullisen juustoisia ja rapeita. Todella helppo ja nopea tehdä. Ainoa pehmeä leipä jota olen pariin viikkoon syönyt. Vatsaystävällinen leipä.

Pojat tiskaavat. Vesi ja saippua roiskuu. Pojat kiillottaa ja hankaa. Puhdasta tulee. "Äiti ei tarvi käyttää pesukonetta, me oltiin tiskikone!"

Tavallisen kiva torstai.


Tämä ihanuus ei ole kirppislöytö vaan Kädentaidot-messuilta ostamani himmeli, tai siis tuulikello kai oikeasti. Ainakin viisi vuotta olen jo ihaillut näitä Jaana Tuomiston taideteoksia ja vihdoin sain ostaa yhden omaksikin. Sitten kun mulla on se unelmien talo, hankin vielä samaa sarjaa kynttiläkruunun keittiönpöydän päälle.

Teippeihinkin vähän hurahdin.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kiireinen marraskuu. Se on hyvä. Menee mukavammin. Mukavia kiireitä, kuten käsityömessut jonne lähden nyt!

 kolmevuotiaan kattaus, kuusivuotiaan leikkaamat kurkut, kolmekymppiset kasvispihvit (kärähti)

Tiuhti ja Viuhti lusikassa, istumassa molemmin puolin pöytää sekä kirjan sivuilla

ilta- ja aamumaisema, auringon lasku ja nousu


perjantai 19. lokakuuta 2012

Keskustelu kaurapuuroa keitellessä



"Hihhihhii sulla on pippeli! Pippeli, pippeli, pippeeeeeliiiiiiii" pikkuveli hihkuu kun näkee isoveljen vaihtavan yöpukua päälleen.

Siinä sitten keskutellaan että juu sinullahan on sellainen myös, eikä siinä sen ihmeellisempää ole ja että mitä miehillä ja pojilla on ja mitä taas tytöillä ja naisilla on.

"Pippeli on kyllä paljon tunnetumpi." isoveli valistaa nuorempaa.

"Ai miten niin??" kysyn minä.

"No kun meidän perheessäkin kolmella on pippeli ja vaan yhdellä on pimppi."

"Joo mutta kyllä maailmassa on ihan yhtä paljon tyttöjä kuin poikiakin, meillä vaan sattuu oleen vähän enemmän poikia" korjaan.

"Niin ja napa on kyllä vielä suositumpi, se on kaikilla maailman ihmisillä! " Tiuhti siihen.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Pojat kipeinä. Aikaa kirjoittaa blogiin kun lapset tuijottavat tv:tä. Aikaa tehdä huoltotöitä. Kastella kukat, pestä pyykkiä, kuurata vessan lattia, korjailla hajonneet lautapelilaatikot, leipoa omenakakku pakastimeen viikonlopun juhlia varten.











Omenakakku

250g voita
2,5 dl sokeria
4 munaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
500g omenia
kanelia

Kuori ja viipaloi omenat. Sekoita keskenään kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää kuivat aineet taikinaan.

Levitä puolet taikinasta kakkuvuoan pohjalle. Levitä päälle puolet omenoista. Ripottele omenoiden päälle kanelia. Lisää loput taikinasta ja omenaviipaleista. Painele omenoita taikinan sisään. Ripottele pinnalle kanelia. 

175 astetta noin 45 minuuttia (tarkista kypsyys tikulla!). Omenakakku on mehevimmillään parin päivän kuluttua leipomisesta mutta kuka sinne asti jaksaa odottaa?



Aikaa leikkiä pienemmän kanssa eläimillä ja pelata hiirenloukkua. Rauhoittelen isoveljeä että kyllä me varmasti ollaan terveitä pikkuveljen synttäreihin mennessä.

"Äiti mää haluan maksalaatikkoa!" Hyvä merkki.

"Äiti haluan syödä sen täällä sohvalla."

"Tuleeko joulu huomenna?" "Ei tule mutta kohta on sun synttärit."

PS Mistä helkkarista tuota pyykkiä tulee? Vaikka pesen ja pesen, ja pesen vielä, pyykkikorit ei tyhjene. Ja ne korit on isoja. Tää on ihan käsittämätöntä.



perjantai 21. syyskuuta 2012

Kaiku


Tiuhti: Arvaa mitä äiti yks mun kaveri sanoi päiväkodissa tänään? Että se on joku karvapää! (heheheheheee)
Viuhti: Mun vuuo sanoa!
Riikka: No, sano vaan.
Viuhti: Aavaa mitä Masa sanoi?
Riikka: No?
Viuhti: Että sillä on kaava poskessa! (hiiihhhhihhihhi)
Tiuhti: Arvaas mitä Lauri sanoi mulle tänään? Että mää oon hyvä keksiin kaikkia kivoja leikkejä.
Riikka: No sehän oli kivasti sanottu.
Tiuhti: Nii-in. Sitten me leikittiin Salama McQueen hauskat kodivideot -leikkiä. Siinä Salama tekee hassuja temppuja.
Viuhti: Mun vuuo sanoa!
Riikka: No?
Viuhti: Aavaa mitä mää eikin tänään pienten poikien puolella?
Riikka: No?
Viuhti: Savamamäkkiini temppueikkiä.

P...




...niinkuin perjantai, paahtoleipä, puheterapia, päiväkoti, pihvi, pölynimuri, punttisali, postipaketti, peti


parvekekuva

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Uskalsin vihdoin katsoa Säilöttyjä unelmia. Mies ei suostunut lähteä katsomaan leffaa teatteriin kun se siellä meni.

Mulla taitaakin olla ihan hyvä työ. Saan olla inhimillinen ja ihmisarvoinen. Voin työpäivän jälkeen mennä Stockalle syömään vuohenjuusto-mansikkasalaattia ja lukemaan lehdestä asioita maailman tilasta. Ostaa kalliit nahkakengät.




Millaisissa töissä ja olosuhteissa ihmiset elävät. Mitä eläimille tehdään. Miten paha ihminen on. Ja hyvä.

Naisia polttamassa sikojen ruhoista karvoja, puolalaisia miehiä yltäpäältä veressä teurastamassa lehmiä, brasilialaisia lapsia väistelemässä kaivinkoneen kauhaa polttavan auringon alla rautamalmikaivoksella taistellen elannostaan.

Ikinä aiemmin en ole hetkeksikään tullut ajatelleeksi mistä ne säilykepurkit tehdään. Kiltisti huuhtelen ja kierrätän tonnikalapurkkini mutta halaistua ajatustakaan en ole suonut sille mistä se metalli saadaan.

Toisaalta on hölmö olo: mitä sitten muka olin kuvitellut? Että jotkut onnelliset ihmiset annostelee ne ruoat niihin purnukoihin pikku liukuhihnojen laulaessa aurinkoisissa pikku tehtaissa? Ja että nämä purkittajat elävät hyvää elämää kun minä maksan siitä purkista alle euron?

Mutta millaista elämää he eläisivät jos ei olisi purkkeja mitä täyttää?

En tiä mitä tästä pitäis ajatella. Ei tämmöinen jeesustelukaan mitään auta.

torstai 9. elokuuta 2012

Tiistaistakin muodostuu odotettua mukavampi...



....kun on luksuseväät töissä, eli pensasmustikoita. Ja iltapalaksi keittää kattilallisen sienirisottoa. Heittää reilusti sekaan voita, kermaa ja parmesaania.

Viikonlopusta muodostuu sitä parempi mitä vähemmän se on suunniteltu




Lauantaina lähdimme pihakirppis/tutkimusretkelle Siuroon (se on siellä Nokian takana). Järvimaisemia, peltoja, peltoja, pikkupispala, kauniita vanhoja taloja, osto- ja myyntiliikekin tuossa kyläkaupan vieressä, puukirkko mäen päällä, kuohuva koski, melukylä. Siurolaisilla oli myös paljon tarpeellista myytävää, huokeisiin hintoihin. Löytyi leluja, liikaakin. Paitoja pojalle, pusero isoäidille, Se Eemeli se Eemeli -kirja, palapeli, koru minulle. Pienen tytön tekemä kortti á 10cnt, oli pakko ostaa, myyntikoju oli niin liikkis.




Illalla mustikkaan ja mansikkaan. Kanttarelliinkin vähän.

Sunnuntaiaamuna siivosin raivona jotta koti näyttäisi houkuttelevalta mahdollisten ostajien silmissä. Sitten pakenimme pyöräillen asuntomessuille. Tiedän ainakin millaisesta kodista en haaveile. Ja hohhoh sitä väenpaljoutta. Mutta pyöräily oli mukavaa, tuplasti kivempaa kahden.

Vaahteramäki on oikeastaan minun unelmakotini. Eemeli meillä jo on.


tiistai 7. elokuuta 2012

Vesi ja tuli


Tiuhti on uinut lähes joka päivä, säällä kuin säällä. Vaikka taivaalta tulisi pieniä akkoja, sanoo hän: "huhhuh kun on hiki, kylläpä uinti virkistäisi". Ja taas pitää lähteä juoksemaan pyyhe ympärillä mäkeä alas rantaan. Enkä moiti, kadehdin vain, itselläni talviturkki vielä tiukasti päällä.

Viuhti kahlailee rantaviivassa, vähän innostuu loiskuttelemaan vettä käsilläkin. Viuhti on jo vähän rohkeampi veden suhteen, kerta kerralta näyttää nauttivan pikkuisen enemmän suihkussa käymisestä. Viimeksi jo nauroi kun suihkutin vettä masulle, aiemmin kaikki kylpemiset ja suihkuttelut on hoidettu kirkumisen säestyksellä. Jälkeenpäin kylpytakki suojanaan vakuuttelee olleensa rohkea käärmeinen jos itku on ollut vain vähäistä shampoohuuhtelun aikana.

Tiuhti on vettä ja Viuhti tulta. Vastakohdat.
Muistikortilta hajanaisia kuvia kesältä. Jotta jäisi muistiinkin kuvia.

Olen ottanut tänä kesänä paljon kuvia, mutta vähemmän sellaisista tilanteista kuin olisin halunnut.


 legopesula

juhannushampurilainen

eväshetki

 puisto

 nokialaiset 27, 33, 40

 mustikka-ahmatit





 brita uunissa

Hämeen linna