sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Pojat viihtyvät uudessa huoneessaan. Tiuhtin mukaan sen on kuin "taikaelämästä". Ihana esikoiseni kiitteli meitä vanhempia moneen kertaan nähtyään uuden huoneen, vaikka ei se juuri poikkea edellisestä kuin neliömäärältään. Lastenhuoneen tupareita vietettiin mehuin ja pannukakuin. 

Me isot ollaankin sitten ekan kerran kahteen vuoteen molemmat omassa sängyssämme, ilman lapsia. Nukkumisjärjestelyt meillä on olleet erikoiset. Aihe josta olen aikonut täällä kirjoittaa monet kerrat yliväsyneenä, kyllästyneenä, jaksamatta. Aihe joka taitaisi olla loppumaton. Katsotaan toimiiko uusi järjestely, en ihan tuulettelisi hyvien öiden johdosta vielä vaikka eka yö sujuikin. Onko isolleveljelle lohtua yön pimeinä hetkinä pikkuveljen läsnäolosta ja miten paljon pienempi heräilee?



Tiuhti on taas luovan tauon jälkeen jatkanut kirjailijauraansa. Kesällä aloitettuun Supersankari-Tiuhti -kirjasarjaan odotetaan neljättä osaa julkaistavaksi ihan näinä päivinä. Kolmas osa jäi niin jännittävään kohtaan lumilapiovarasmysteereineen että lukijat ovat malttamattomina odottaneet jatko-osaa. Puuvärejä sen kuin teroittelemaan!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Perjantai, lauantai ja sunnuntai. Kyllä niissä on ehdottomasti aivan eri tuntu kuin aiemmin. Tekee mieli tehdä jotain erityistä. Ja toisaalta vaan olla tekemättä, antaa lasten lojua yöpuvuissa pitkälle puoleenpäivään, lueskella lehtiä, leipoa. Silitellä pienten hiuksia ja suukotella aamu-unisia poskia.


Viime viikonloppuna kokeiltiin vähän erilaista omenapiirakkaa. Ohje täältä.


Huomenna aamulla ei kuitenkaan ole aikailuun varaa. Täällä tehdään suuri huoneiden vaihdos. Heippa lapset hoitoon, tsiung lastenhuone tyhjäks olohuoneeseen, viuh yksi seinä valkoiseksi, tsiung aikuisten sänky lastenhuoneeseen, viuhvauh lasten kamat isompaan huoneeseen. Lisäksi "vähän" tavaroiden järjestelyä, taulujen ym naputtelua seinille sekä kaappijärjestyksen järkeistämistä. Helpommin sanottu kuin tehty?

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Olen ostanut

 lapsen villapaita 2e, beige aikuisen villapaita 2e

 paitistunika 7e (aika kallis)

 musta puuvillaneule 2e

 harmaa villaliivi 1,5e

 puiset rannekorut hinta tuntematon

 Nanson hassut trikoohousut 2e

ruskeat puuvillahousut 3e

Tätäkö tämä blogi nyt on? Hmph.

Miksi en pue nykyään muuta kuin mustaa, harmaata ja ruskeaa? Valkoista joskus. Olenko tylsä?

lauantai 17. syyskuuta 2011

Sadetta vaan niskaan sano hait


Tarvitsisin kivat syyskengät vaan kivoja ei löydy. Kokopitkän sadeviikon päätteeksi palkkapäivänä menin ja ostin Hait, city- ja katu-uskottavat saappaat mummin vanhojen Rokien rinnalle. Aviomieheni vähän ilmeili kun selitin että jos saappailla menee töihin on niiden oltava astetta tyylikkäämmät kuin ne vihreät metsäsaappaat. 

Nyt ei haittaa lainehtiva lastentarhan piha eikä tulviva työpaikan parkkipaikka. Pienimmälle kirppikseltä parilla eurolla kakkossaappaat kun laiska äiti-ihminen ei millään jaksa lasten saappaita raahata viikonlopuiksi kotiin.

Kirppiksiltä olen muutenkin taas tehnyt uskomattomia löytöjä, esimerkiksi Viuhtille uusi jonkun neuloma aivan ihana villapaita, sekin kaksi euroa.

Blogi jää vähän arjen jalkoihin mutta yritän parhaani mukaan ehtiä. Muuten unohtuu kirjoittaa muistiin tärkeät asiat kuten se, että Viuhti osaa nyt sanoa kaikkien perheenjäsenten nimet: isoveikan (jota ei tässä voi julkaista), äätin, sisin, ja omansa (jota sitäkään ei voi kertoa kaikille). Jäätelö=äätiä, pukka=purkka, täi=kiitos, tiä=tie (huom tamperelaisuus), kakki=lakki/takki, pappa=vaippa, kekkä=kenkä ja kakka=kakka.

Niin ja että pinnasänky lähti meiltä 1,5 eurolla uuteen kotiin ja pienin nukkuu paremmin isossa sängyssä. Vähän tuli itku kun vanhaa sänkyä vietiin, vielä ihan vieraat ihmiset sen otti ja vei, mutta kyllä se sitten riemuksi muuttui.


Tällä viikolla saimme kotitehtävän vanhempainillasta. Isolle pahville esittely meidän perheestä. Tiuhtilla ja mulla oli heti yhteinen visio: perheen kuva ja sitten lehdestä leikataan kuvia jutuista mistä kukin tykkää. Piirros meidän kotitalosta. Toteutus on ollut pääasiassa meidän kahden askarteluintoisen vastuulla. Valmis tuotos laitetaan kaikkien nähtäville päiväkodissa ja lapset esittelevät ne toisilleen.

Huomenaamulla kirppistelyt jatkuu!

torstai 8. syyskuuta 2011

Töpseli irti




Olipa kerran pakastinmarjoja. Mansikoita, mustikoita, mustaherukoita ja vadelmia. Eräänä syyskuisena iltana pakastemarjoista tulikin hilloa, marjapuuroa, rahka-aineksia. Oli myös ruisleipiä, tillejä, suppilovahveroita, ruusukaaleja, pullia. Älä kysy mitä niille tapahtui.

Tarina ei myöskään kerro kuinka kävi kaikkien vitamiinien joita pakastemarjoissa joskus oli ollut. Ei mennyt niinkuin Strömsössä taikka edes Kotossa. Sen pituinen se.

Solmuja ja varjoja






Ajatukset solmussa vähintäänkin yhtä paljon kuin kuvan langat. Kuinka pitkään ihminen voi miettiä miksi ryhtyisi isona? On selkeä kuva siitä mitä ei ainakaan halua, osaamatta selvittää tarkemmin mitä haluaa. Toivottavasti solmu joskus aukeaa ja saan asian valmiiksi, langat pääteltyä.

Näyttää siltä että olen kuvannut viikonloppuna varjoja. Syksyn aurinko tulee matalalta ja on paljastavampi kuin kevätaurinko.



Sitten olen taas jonain iltana syöksynyt parvekkeelle kuvaamaan sitä samaa maisemaa jonka värit ja valot vaihtuvat päivittäin.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Talhassa on mukavaa


Viuhti heiluttaa ranne rentona ja juoksee päiväkodin leikkihuonetta kohti, aamulla klo 7.45.
"Heiei!"
En ehdi suukottaa, pojalla on kiire leikkimään.

Iltapäivällä hoitajat kertovat "hymypojan" päivän sujuneen hyvin. Viuhti on syönyt kaksi lautasellista lasagnea, nukkunut vaikka jotkut toiset lapset vähän itkivätkin, pussaillut ja suukotellut Idaa (2v) niin että Idalla on ollut jo vähän vaivautunut olo. Viuhti on selittänyt TÖTTÖTTÖÖ. Hienosti on päivä mennyt.

*******************************************************************************
Tiuhtilla on uusi kaveri Lauri.
"Laurikin oli ollut Salama-elokuvassa viikonloppuna, ihme ettei nähty siellä, se tyttö mun vasemmalla puolella ruokapöydässä meni tänään balettiin".

Tiuhtin mielestä päiväkodissa on parempaa puuroa kuin kotona, ja punajuuri on tosi hyvää. Yleensäkin kaikki ruoka on hyvää. Välipalat myös.
"Äiti oli tosi kiva päivä!".
Tiuhtikin on levännyt vähän päiväuniaikaan ja on innostunut kotileikeistä. Ulkona juostaan Laurin kanssa kilpaa.
"Oli muuten kiva päivä, tosi kiva!"
"Eipä olis vapaapäiviä, olispa vaan pelkkiä päiväkotipäiviä."

********************************************************************************

Kylläpä helpottaa kun on vihdoin Viuhtin kanssa yhteinen kieli. Ainakin niin että toinen osaa sanoa EI ja nyökyttää kun tarkoittaa JOO.
"Otatko leipää?"
EI!
"Kurkkuako?"
EI!
"Jugurttiako sitten haluat?"
NYÖKYTYS