torstai 30. huhtikuuta 2009

Tähtitiedettäkö?

Olen raivoissani.

Eilen haimme poikaa päiväkodista, pojan hypättyä isänsä syliin sanoo ensimmäisenä: "on kylmä". Ulkona oli kylmä tuuli, vaikkakin aurinkoista. Päiväkodin pienten pihan varjossa. Pojalla ohut trikoopaita keväthaalarin alla, ei huivia, ei käsineitä. Käsivarret kyynärpäihin asti kylmät. Kauluri, keväthuivi, käsineet ja kaksi eri hupparia nätisti naulakossa roikkumassa. En enää pysy laskuissa olemmeko vuoden aikana huomauttaneet liian vähäisestä pukemisesta 5 vai 10 kertaa. Jotain siltä väliltä kuitenkin.

Tänään, kotona kuumeisen lapsen kanssa jälleen, otin puhelimen kauniiseen käteeni ja avasin sanaisen arkkuni päiväkodin johtajalle. Tuntuupas todella mukavalta olla valittava äiti. Koko yön pyörin ja mietin mitä sanon ja miten. En halua arvostella ja sanoa pahasti, mutta kun hyvästi ei riitä, on sanottava pahasti. Minulle on aivan sama tehdäänkö lapselleni kehityssuunnitelma tai kasvunkansio niin kauan kuin perushoito ei pelaa. Tärkeintä on ruoka, uni, lämpö ja syli.

Ei kai hoitoalan ammattilaiselle voi olla liikaa vaadittu arvioida sopiva ulkovaatetus lapselle?? Pitääkö minun jättää pukemisesta kirjalliset ohjeet? Entä kun aamulla on -1 astetta ja iltapäivällä +15? Soitanko puolilta päivin päiväkotiin kertoaksen mitä nyt tulisi pukea? Turhauttaa. Tekee pahaa ajatella omaa pientä palelemassa ulkona. Ei edes itse sano palelevansa. Ahdistaa ajatella miten joku ei ehkä vaan välitä, ei edes kiinnitä huomiota. Ei viitsi hakea lisävaatetta.

Eilen isoäiti ompeli pikkujellonalle hännän. Ne pakattiin tarhareppuun naamarin kanssa. Kivaa kun huomenna on naamiaiset, simaa ja munkkeja! Nyt leijona köhisee ja röhisee kotona pimaja päällä.

tiistai 28. huhtikuuta 2009




Äiti tietokoneella, lapsi nappaa kameran.

Muistikortti täynnä. "Äiiiitiii tule nyt jo siitä koneelta pooooois..."

Meidän makuuhuone ilta-auringossa, joka nurkkaus, kaikkine vaatekasoineen.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Väsynyt mutta onnellinen


Synttärikekkerit juhlittu, sankari iloinen kivoista vieraista, hyvistä herkuista, mahtavasta lahjakasasta, ilmapalloista ja leikkikavereista.

Yritin ottaa rennosti vaikka paniikki iski taas, kuten aina, tunti ennen vieraiden tuloa kun kakku (se junasellainen, joka jäi sitten mun harteilleni koska mies joutuikin töihin melkein koko päiväksi) oli koristelematta, pöytäliina silittämättä, minä yöpuvussa suihkun tarpeessa ja cocktailtikut tekemättä. Olin nukkunut 5 tuntia edellisenä yönä PMMP:n keikan jälkeen.




Tänään ei tehdä mitään erityistä, nautitaan vaan auringosta ja napsitaan rääppeitä.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Kolme


Tämä nyytti syntyi kolme vuotta ja yksi päivä sitten. En voi uskoa. Vaikka mielestäni itse olen enemmän kuin kolme vuotta vanhempi kuin huhtikuussa 2006.


Kun menimme sairaalaan, maassa oli vielä lunta. Viikkoa myöhemmin kotiin lähtiessä oli täysi kevät, auto oli paahtavan kuuma ja asfaltti pölysi. Kotiin oli niin ihana tulla. Me kolme.

*********************************************************************************


Meillä piti olla juhlat sunnuntaina, mutta sankari olikin sairaana. Sama juttu kuin 1-vuotissynttäreillä! Kolmevuotiaalle se vaan on suurempi pettymys kuin yksivuotiaalle. "Koska ne luhlat on? Joko me puhalletaan ilmapalloja? Tänäänkö ne vieraat tulee?" Kultapieni, jaksa odottaa vielä 6 päivää ja (pliis) ole terve niin sitten juhlitaan! Vaikka menisi kesäkuuhun niin mehän pidetään ne juhlat. Isi on luvannut tehdä junakakun ja tarjolla on myös naamajätskejä.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Uudessa valossa


Viime päivien oivalluksia
**********************

Asiat näkee ihan uudessa valossa kun on pestyt ikkunat ja raikkaat kesäverhot.


Ihminen on iloisempi kun on joka päivälle jotakin suunniteltua tekemistä (varsinkin jos suunniteltu toteutuu!).

Morjestava ja hymyilevä postimies tuo parasta postia.

Ei pidä syödä samalla kun katsoo CSI:tä.

Siivouspakkomielle = köyhän naisen feng shui

Pinaattikeittopakettia ei voi avata fiksusti.


tiistai 14. huhtikuuta 2009

Purkissa vihertää, ulkona ei vielä. Lumikasat on kyllä pienentyneet pääsiäisen aikana.



Ulos mennessä täytyy käydä aina morjenstamassa sorsia ja ihmettelemässä purojen kohinaa. Mistä se vesi tulee ja minne se menee? Mitä tuolla veden alla on? Miksi tuo lokki ei mene uimaan? Miksi tuossa maassa on käpyjä? Onko tuossa syksy kun on pudonneita lehtiä? Koska se kesä oikein tulee?


Noita pilkkijöitä en kyllä ymmärrä. Miten ne vieläkin pääsee tuonne vaikka rannat on jo sulia? Jännityksellä seurailen koska joku tipahtaa.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Pajua







Kävimme aamupäivällä Marjamäen Pajutilalla. Pajusta on moneksi! Pihalla näkyi vyötärölle saakka korkeita pyöreitä, kannellisia koreja roskiksina, mutta niitä ei sitten harmi vaan ollutkaan myynnissä. Olisin ostanut pyykkikoriksi kun inhoan sitä muovista joka meillä on eikä siihen ikinä mahdu kaikki pyykit.

Poika ihasteli kaikkia pajusta tehtyjä eläimiä, mm. noin 7 metristä kirahvia. Tosin enpä tiedä sopiko se niin kangasalalaiseen peltomaisemaan. Hevoset ja lehmät sopivat paremmin.


Sisällä myymälässä oli ranskalaista kantri-romanttista sisustustavaraa, ei ihan minun makuuni mutta parempaan päin valikoima on mennyt muutaman vuoden takaisesta krääsävalikoimasta. Ulkona olevat pajukojut ja -lato olivat minua kiinnostavimmat. Kahvilassa on aivan mielettömiä kakkuja, sinne on päästävä uudelleen vaikka kesällä terassikahville.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Tämä viikko



Ma-pe:
En jaksa selostaa viikon tapahtumista enempää kuin yhden lauseen. Norovirus(ko?) koko perheessä. Alakuloon taipuvainen mieleni ei todellakaan ole ollut korkealla kiitos kaikkien maailman virusten ja pöpöjen joita olemme saaneet kohdata viime viikkoina.

Riittää jo! Ei enää sisällä makaamista, kurkussa pakottavaa huolta lapsesta eikä itsesääliä kiitos. Ihan oikeasti tuntuu että muutun pian luulosairaaksi miettiessä mitkä kaikki basiliskot meitä vaanii nurkan takana, kaupan ostoskärryssä ja työpaikan kahvinkeittimessä. Iskeäkseen pian uudelleen. Keitä me tartutetaan ja ketkä tartuttaa meitä. En halua miettiä ja mietin silti.

Kotona ollessa kuului töistä surullisia uutisia. Yksi jos toinen oli joutunut lähtemään.

Lauantai:
Aamulla päätimme että mennään nyt sinne Hulluille Päiville ihan vaan päästäkseni johonkin ihmisten ilmoille. Poika kysyi: "Äiti onko siellä Hölmöillä Päivillä leluja?". Olihan siellä:) Olin niin iloinen kun pieni söi vihdoinkin jotakin Stockalla. Lihapullia ja muussia.

Ostin ananaksen, yrttisekoituksen, sitä hyvää kahvia, Myyrän seikkailut -dvd:n ja parhaimmat lopuksi: Scandinavian Music Groupin sekä PMMP:n uudet levyt. SMG:n levy tuntuu olevan levyn "Missä olet Laila?" -kakkososa, PMMP:tä en ole ehtinyt vielä kuunnella.

Illalla juoksin vesisateessa ympäri tienoota etsien pajunkissoja. Niitä löytyi silloin lapsena vaikka mistä ja miten paljon!



Palmusunnuntai:
Aamulla ne muutama koristeltu oksa kädessä lähdimme isovanhemmille virpomaan. Kahdella huivilla, huulipunalla ja mustalla rajauskynällä syntyi söpö pikkunoita joka kori kädessään "viipoi, vaapoi" punaiset saappaat jalassaan.

Iltapäivällä askarreltiin syntymäpäiväkutsuja.

Nyt aion jumpata. Olen terve, reipas ja iloinen ihminen!