perjantai 16. maaliskuuta 2012


On ilo löytää näin hyvä kirja kirppikseltä kolmella eurolla. Ilmaista iloa saa lasten leikkeihin vanhoista ruokapakkauksista, meillä on nimittäin pieni kauppa ja siellä on ihan oikea kassakone josta tulee kuitteja (toin töistä turhaksi jääneen ruksutiruksuti-laskukoneen jollaisia lojuu siellä kaapeissa hylättyinä).


Mulla oli kirppiksellä pöytä, ei se kovin kannattavaa bisnestä ole kun jokaisella pöydänsiivouskäynnillä tulee ostaneeksi jotain itsekin toisten pöydistä. Sain silti ihan satasia ja ei ainakaan viikkoon tarvinnut höylätä pankkikorttia ruokakaupassa. Tai toisin jos ajattelee niin kauppasin tavaroitani Hki-Pariisi-Hki -lentolippujen edestä.

On se muuten hullua että kirpputoreilla menee kaupaksi juuri se mitä ei kuvittelisi kenenkään ostavan. Hieman häpeissäni kannoin myytäväksi esimerkiksi järkyttävät muoviset kukkapylväät, joihin tulee valo(!), ne oli kuuminta hottia joskus 90-luvulla kun äidin työkaveri ne meille toi Ruotsin Ikeasta. Tiedä sitten vaikka olisivat olleet jotain designklassikoita kun joku ne meiltä osti heti samana päivänä yhteishintaan seitsemän euroa.

Sinne meni viinilasit joista en ikinä oikein ole tykännyt vaikka itse olen ne hankkinut, monta turhaa vaateostosta, joululahjoja, pieneksi jääneitä lastenvaatteita ja taas on kaapeissa tilaa.

Ajatuksia

Istun kotona bulldoggiposkisena hammastoipilaana joten on aikaa blogille. Joskus mietin onko tässä enää järkeä mutta en haluaisi lopettaakaan.

Itse asiassa, kun asiaa oikein ajattelee, syynä blogini hiljentymiselle tuskin on ajan- tai jaksamisen puute, kyseessä on useimmiten siitä ettei ole mitään kirjoitettavaa. Tai siitä ettei ehdi tulla ajatelleeksi että kirjoitanpa tästä asiasta. Sillä aikaa on kyllä sellaisellekin turhuudelle kuten televisiolle.

Aika pelottava ajatus ettei ole aikaa ajatella. Tai sitten ajatukseni ovat muualla. Sitten taas kun asiaa oikein ajattelee, on hyvä että voi joskus olla ihan vaan ajattelematta mitään, siksi ehkä se televisio.


Hammashoitaja neuvoi hautomaan turvonnutta poskea silkkihuivilla. En kehdannut sanoa että mulla mitään silkkihuivia ole. Nyt mulla on poskella huivi johon on jäänyt mummin tuoksu.

Mulla on saman värisiä kukkia kuin vuosi sitten.