lauantai 11. toukokuuta 2013


Viuhtin taiteilemat kortit,isoäidin kortissa on kukka ja taivas, mummin kortissa hymynaama, taivas ja pitkä kukka.


Toivotan aurinkoista äitienpäivää kaikille tätä blogia lukeville äideille ja niille joilla on tai on ollut äiti!

perjantai 10. toukokuuta 2013



Puissa on juuri nyt pieniä vaaleanvihreitä pisteitä. Ei mene kuin pari päivää ja pisteet yhdistyvät kokonaiseksi vaaleanvihreydeksi.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Rätti, rätimpi, rätein


Olen ollut rätti. Tuntuu etten nyt ehdi enkä jaksa mitään kivaa, jollei kivaa minilomaa lasketa, tosin sekin vei mehut hurjan pitkine kävelyretkineen.

Olen aloittanut uudessa työssä, vanha paikka mutta uusi toimi. Päivät menevät lentäen, huomaan iltapäivällä että en ole pitänyt taukoja, ene edes juonut lasillista vettä. Pää on höttöä uuden opettelun ja keskittymisen vievän energian vuoksi.

On ollut tulevan ekaluokkalaisen vanhempainiltaa, syntymäpäiväjuhlat joihin tein possukakun joka oli sisältä charlotte russe, sisustussuunnitelmia ja -toteutuksia, kalenteri täynnä.

On ollut mieltä vaivaavia asioita jotka aktiivisesti työnnän taka-alalle.

Eteenpäin sano mummo lumessa ja odotteli kesää. Ensi kuussa on jo kesäkuu!

Meidän Viuhtin mielestä kesä tosin alkoi jo eilen, noin kello 19.45. Silloin hän kesken iltapalan nousi seisomaan tuolilleen ja iloisesti ilmoitti: "Nyt se tuli! Kesä!"

Ja sitten viimeisenä päivänä paistoi




 Parc Güell. Sen ymmärrän, Sacrada Familia menee jo yli ymmärryksen.






Ho(s)tellistakin pääsin juuri ennen lähtöä ottamaan kelvollisia kuvia.



Barcelona






 





Lähdimme Espanjan auringon alle, päädyimme saderintamalle hytisemään kastuneissa kengissämme, värjöttelemään muiden turistien kanssa varjojemme alla.

Kaupunki ei silti pettänyt. Ehkäpä sade laimensi paikallisiakin niin paljon että mielikuva jäi hieman vaisuksi, tai ainakin vaisummaksi mitä Barcelonalta ja katalonialaisuudelta olin odottanut. En astunutkaan suoraan Serranon perheen kohtaukseen, enemmänkin tuntui kuin olisin käynyt missä tahansa Keski-Eurooppalaisessa suurkaupungissa. Ei iloisen rentoa ja äänekästä meininkiä, enemmänkin tylyn sähäkkää naputusta. Taisivat olla barcelonalaisetkin masentuneita syksyisen hysiestä huhtikuun lopusta.

Herkuttelu sai ison roolin, säästä johtuen kun päädyimme usein kahviloihin, tapaspaikkoihin ja ravintoloihin lämmittelemään. Tapakset ja pintxot: nam. Espanjalainen kahvi ja croinssantti: aah.


Sitten parin päivän hytinän jälkeen hotellihuonekin alkoi vähän lämmetä kuten oma mielikin kaupunkia kohtaan. Ei toki ole kaupungin syy jos sen päällä on sadepilvi. Ja ei toki sään saa antaa vallata kaikkia ajatuksia.