Ehkä tähän tottuu parin viikon jälkeen. Vaikka kesä menee vauhdilla, menen itse kuin hidastetussa filmissä. Jos en muista niin pian kroppa muistuttaa.
Ulkona näyttää muuten jo ahdistavan loppukesäiseltä. Illat alkaa pimetä.
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Hidastettu
Ehkä tähän tottuu parin viikon jälkeen. Vaikka kesä menee vauhdilla, menen itse kuin hidastetussa filmissä. Jos en muista niin pian kroppa muistuttaa.
Ulkona näyttää muuten jo ahdistavan loppukesäiseltä. Illat alkaa pimetä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mulle sanottiin toisessa raskaudessa että nyt ei saa vaan suorastaan PITÄÄ levätä ja olla vaan.
Ja olinko.
Pyh.
|Ei se oikein ole minun olotilani. NIin raskaus kuin lepokaan.
Mun on nyt vaan pakko myöntää rajallisuuteni. Lääkäri tosin sanoi että koita nyt vähän liikkuakin. Se ärsytti. Kun kai nyt koitan mutta tuntuu pahalta heti pari nopeampaa askelta. Raskaus ei todellakaan ole minunkaan olotilani. Täytyy vaan yrittää pitää mielessä se lopputulos:)
Minä ehdotan, että heität sisäiset vaatimukset lääkärin luvalla kauas pois ja keskityt nauttimaan niistä asioista ja tekemisistä joista pystyt nyt nauttimaan (lukemista, netissä surffailua, mahdollisesti vähän käsitöitä, maisemien katselua tai ihan jotakin muuta) Lapsella on hoidossa varmasti ihan hyvä olla ja pian sinulla ei ole hetkeen aikaan aikaa omaan itseen keskittymiseen, ei ainakaan samassa mittakaavassa.
Itselläni oli toisessa raskaudessa kunnon liitoskipuja ja silloin minä en ainakaan ollut hyvää seuraa esikoiselle, joka oli kotihoidossa.Jos olo on kipeä, on olostaan nauttiminenkin kieltämättä vaikeaa, mutta mansikat ja pakastimet odottakoot rauhassa...
Lähetä kommentti