Sain pojaltani "ihanoita kukkeja" hoitopäivän jälkeen. Kun kysyin liikuttuneena: "mitäs kukkia nämä ovat?" (tarkoittaen mistä hyvästä ne saan), vastaus oli: "päivänkakkaroita!". Mitä sitä kyselemään miksi joku tuo kukkia. Voihan niitä tuoda ilman syytäkin. Tietysti!
Monissa blogeissa riehunut neulomismania - nimittäin tiskirätin- tarttui sitten minuunkin. Pakkohan sitä on kokeilla toimiiko, kun niin kehuvat. Mutta nyt liikutaan jo vähän sillä alueella että enpäs tiedä kehtaanko kertoa kenellekään, saati sitten käyttää julkisesti itse tehtyä rättiä. On tää jo semmosta viherpiipertelyä. Mutta toisaalta, mitäs sitä häpeilemäänkään.
Poika kyseli kiinnostuneena mitä neulon. Vastasin että tiskirättiä eikä hän ihmetellyt lainkaan, totesi vaan: "näyttää aika villaiselta" ja että hänelläkään ei muuten ole rättiä omissa leikeissään. Lupasin tehdä toisenkin rätin, vähän pienemmille tiskeille.
Lähipäivinä on taas kolmevuotiaan suusta tullut jos jonkin moista kysymystä ja totuutta. Tuleva pikkusisaruskin mietityttää kovasti:
"Miten äiti se vauva meni sinne masuun?"
"Meneekö sun paita sitten rikki kun se vauva syntyy?"
"Sen vauvan nimeksi tulee Nipsi tai Sipsi"
"Voinko määkin antaa sille mun linnoista maitoo?"
"Miksi tämän jälkiruoan nimi on suklaamössö?"
Niin. No en ihan aatellut tuota Sipsiä antaa nimeksi. Ja kyseessä oli suklaamousse.
2 kommenttia:
Hihhoo, Sipsi-vauva syntyy pian;-)
On noilla lapsilla juttuja.
Ihania juttuja pojalla. Siinä ilmettelyä riittää kun vauva syntyy.
(Meidän pienimmän miehen nimeksi olisi isosiskon mielestä sopinut Pekka Raparperi. Sitä käytetäänkin joskus pojan hellittelynimenä.)
Lähetä kommentti