perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kohta leikitään



Kyllä ihminen voi joskus olla tyhmä. Laitoin tähän vanhaan pulloon oksan ulkoa. Painoksi vettä ettei pullo kaatuisi parvekkeella. Tajusin kyllä että vesi jäätyy mutta enempää en sitten ajatellutkaan.

*******************************************************************************

"Miksei kukaan ikinä leiki mun kanssani?"
"Mää haluan että isi leikkii mun kanssa, äiti ota sää O!"

"Kohta tulen, laitan ensin nää pyykit."
"Vähän myöhemmin, odota vähän...."

Viime aikoina nämä lauseet on saatu kuulla noin 30 kertaa päivässä. T on kiukutellut ja polkenut jalkaa kun hommat eivät suju hänen suunnitelmiensa mukaisesti. Arkisin mulla on aika harvoin aikaa leikkiä. Oikeastaan vain aamupäivisin ulkoillessa olen kokonaan isomman vekaran käytettävissä, pienemmän nukkuessa vaunuissa. Sisällä aika katoaa ruokaa laittaessa, siivoillessa, syöttäessä poikia, vaippoja vaihtaessa ja pyykkiä pestessä, kuivatessa tai lajitellessa. Tiskikonetta tyhjentäessä ja täyttäessä.

Mietin usein, olenko harvinaisen tehoton kotihommissa, leikitäänkö muissa perheissä paljon lasten kanssa vai onko meidän poika vaan erityisen seurankipeä. En ehdi olla hänen kanssaan kunnolla. Iltaisin ehdin lukea iltasadun, päivisin ehkä yhden kirjan. Välillä en vaan edes jaksa innostua pikkuautoista ja piiloleikeistä. Välillä otan vaan väkisin omaa aikaa. Annan tiskien kasaantua ja uppoudun kirjaan tai blogimaailmaan. Yritän ajatella että vanhempien ei kuulu viihdyttää lasta jatkuvasti, ei ennenkään niin tehty. Yritän uskoa että vuoden päästä pojista olisi toisilleen jo vähän seuraa.

Olen viime aikoina lukenut useamman julkkisnaisen haastattelun jossa ylistetään laatuaikaa lasten kanssa ja yhteistä touhuilua. On kai muodikasta sanoa ettei pidä siivouksesta tai "se ei ole prioriteeteissani korkealla". En minäkään siitä pidä, mutta se on pakollinen paha. Jos meillä imuroidaan lauantaina, viimeistään tiistaina villakoirat pyörii nurkissa (siis ihan keskellä lattiaa jopa) ja keittiössä kahlataan leivänmuruissa. Astiat loppuvat 1,5 vuorokauden kuluttua jos niitä ei pestä välillä. Imuriin ja rättiin on vaan pakko tarttua ellei halua vauvan suun olevan pölyssä ja sukkien tarttuvan tahmeisiin tahroihin lattialla. Likaisten vaatteiden vuori tulee pian ulko-ovella vastaan jos ei pyöritä koneellista pyykkiä päivässä.

Miten nuo siivouksen väliin jättävät, perheen yhteisiin hetkiin panostavat äidit sen sitten tekevät? En millään voi uskoa että esimerkiksi Marttaliiton uusimmalla johtajalla tai Suuri Käsityölehden päätoimittajalla olisi kotona likaista ja sotkuista, vaikka mainostavatkin etteivät siivoa. Tuntuu että saan itse olla tiskirätti kädessä ihan jatkuvasti jotta edes jonkinlainen perussiisteys pysyisi, tarkoittaen että lattiat on silti aika tahraiset jos läheltä katsoo ja kämppä on täynnä jos jonkinmoisia kasoja ja keskeneräisiä hommia. Tiedän että on olemassa myös palkattavia siivoojia, mutta ei kai monellakaan ole ihan ympärivuorokautista kodinhoitajaa.

Tämmöisiä vaan mietin. Sitten on vielä asia erikseen jos jompi kumpi aikuisista sairastuu, toinen on valvonut yökaupalla vauvan kanssa ja vaikka vielä luvannut järjestää vaatekutsut. Ja meillä sentään mies hoitaa lapsiakin aika paljon, laittaa ruokaa ja yrittää vähän siivoillakin. Jos ei ole vatsataudissa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen pannut merkille että siivoamattomuutta ja ylipäätään kaiken tekemättömyyttä kovasti korostetaan. Ihan kunnia-asiaksi tuntuu nousevan monella.
Olen kanssasi samaa mieltä että jotakin kumminkin on tehtävä ja siihen johonkin on jostakin saatava aika.
Ja minä tiedän että siihen VOI SAADA kulumaan paljon aikaa, tai sitten huitaisee nopeammin> Olemme niin erilaisia.

Muistan täsmälleen samat ajatukset lapsen kanssa leikkimisestä ja olemisesta ylipäätään. En aio mitään neuvoa tai sanoa ylipäätään. Ihan kuin se aika olisi ollut sata vuotta sitten. Niin kaukaiselta se jo tuntuu. Ihan kumma.

Kerttu kirjoitti...

Voi kuinka tutulta kuulostaa!
"Kukaan ei ole tänään leikkinyt minun kanssani!" toteaa tyttö monesti illalla. (Noina päivinä olen kyllä yleensä ainakin lukenut tytölle, mutta sitä tyttö ei laske leikkimiseksi)

Päivät kuluvat niin äkkiä.
Meilläkään ei todellakaan paikat kiillä puhtauttaan. ja minä en todellakaan pidä siivoamisesta.
Mutta joka päivä siihen menee kuitenkin hirvittävästi aikaa. Järjestelyyn, pyykinpesuun, tiskaamiseen. Ja ruuanlaittoon. Se vie myös jotenkin tosi ison osan päivästä...
Sitten on jo ilta ja leikit on jääneet kovin vähäisiksi.

Ennen oikeasti leikin tytön kanssa tosi paljon. Ihmettelin vanhempia jotka sanoivat etteivät välttämättä leiki kuin tunnin lapsen kanssa päivässä. Minä leikin aina useammankin.
En tiedä miten aika ei siihen samaan riitä enää. Tuo toinenko vie niin paljon aikaa?
Monesti tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa kummallekaan lapselle. Molemmille haluaisi antaa niin paljon aikaansa, ja lopulta pyörii vaan siinä kahden lapsen välillä kunnolla leikkimättä kummankaan kanssa...
Ja sitten on vielä se oma-aika. Sitäkin haluaisi eikä siitä ole valmis tinkimään.

Nyt olen ottanut tavaksi, että aamulla kun poika nukkuu ensimmäiset päiväunet (tällöin kun emme ikinä vielä jaksa raahautua ulos), leikin tytön kanssa. Ainakin tunnin. Ihan mitä vain tyttö haluaa. ja yritän kaikin voimin pitää näppini erossa niistä tiskeistä, tai likaisista vaatteista jne.

Riikka kirjoitti...

piilomaja: Niin kyllä yritän aina välillä muistuttaa itselleni että aikansa kutakin. Ja että näitä aikoja tullaan vielä monesti kaipaamaan.

Kerttu: Kyllä varmaan pitäisi pyhittää enemmän tuolle leikillekin aikaa. Mutta kun välillä en oikein osaa leikkiä. Piirtely ja muu yhteinen puuhastelu on kivaa, legoilla rakentelukin menee, mutta jollain pikkuautoilla en osaa eläytyä leikkimään.

Kerttu kirjoitti...

Juu, itse vähän pelollakin odotan sitä pikkuautoilla leikkimistä. Eihän siinä ole mitään mieltä :D Kyllä joskus itsekin lapsena leikittiin hiekkalaatikolla neppiskisaa (vai mikä se nyt oli). Se oli ihan hauskaa, mutta muuten en ymmärrä autoilla leikkimisestä mitään.
Barbeilla ja poneillahan on ihan hauskaa leikkiä. Vaikka ei aina maistu sekään.
Itsekin kyllä tykkään mieluiten pelailla tytön kanssa. tai piirtää.

Mutta eiköhän pääasia ole kuitenkin se että tekee lasten kanssa. Jotain sellaista mikä on mielekästä molemmille.