Kaikki kuvat by Tiuhti
Olemme asuneet pihalla viimeiset päivät. Olemme ruskeita ja on vasta toukokuu. Aika kivaa.
Keksin pojille sopivat bloginimet: Tiuhti ja Viuhti. Tiuhti on nyt 4 vuotta ja Viuhti 7 kuukautta.
Mies on viikonlopun Ruotsissa. En vaan tajua yksinhuoltajia, äitejä joiden miehet reissaa tai tekee paljon ylitöitä, tai suurperheiden vanhempia. Mistä ne repii sen energian, pitkän pinnan ja ajan saada mitään tehtyä? Viuhti on ollut vinkuva, kärttyisä ja syliin pyrkivä monta päivää. Saan tehtyä jotakin asiaa minuutin ja jo huuto alkaa. Juoksen tehtävän asian ja vauvan välillä. Yritän keksiä uusia leluja ja viihdykettä. Parasta viihdykettä on tietysti isoveli, silloin kun jaksaa naurattaa ja leikkiä pikkuveljen kanssa. Viuhti ei nuku. Eilen otti kolmet puolen tunnin päiväunet ja ne ei todellakaan riitä. Yöllä pyöri kuumissaan, tankkasi maitoa järkyttävät määrät ja itsekään en saanut nukuttua.
En ole ehtinyt blogata tai lukea blogeja, mutta toisaalta olen ollut rannalla, puistossa, puutarhatapahtumassa syömässä vanhanajan vaniljajäätelöä ja ostamassa lähiruokaa. Ihmetellyt lasten kanssa lehmiä ja syöttänyt kanoja, ostanut kassillisen yrttejä.
Ostin Viuhtille kaupan pienimmät kengät, kokoa 20. Ne on isot. Sain kaverilta sopivammat, kokoa 18-19.
2 kommenttia:
Olen miettinyt kanssa monesti, että miten ihmeessä yksinhuoltajat tai suurperheiden äidit jaksaa. Miten ne saa mitään tehtyä? Minä en saa vaikka lapsia on yksi ja mieskin paljon kotona... Toisaalta, ehkä oma asenne on enemmän se, että otan rentoutumisen ja yhdessäolon kannalta enemmän kuin kotitöiden. Mutta omat kutomukset ja sen semmoiset seisoo, tietysti nytkin voisin olla bloggaamisen sijasta kutomassa... :)
Ihania kuvia on poika ottanut, ja ihanalta kuulostavat myös teidän menot.
Mulla ois kanssa ollut yhdet kokoa 19 olevat ruskeat nahkaiset tai keinonahkaiset kävelykengät. Jos tarviit, niin postimaksua vastaan voin lähettää. :)
Mimmi: Mä melkein poikkeuksetta syytän itseäni, omaa laiskuuttani tai hitauttani tai tehottomuuttani. Tänäänkin äidiltäni kysyin miten hän sai kotijuttuja tehtyä kun olimme pieniä ja hän siihen: "kyllä mä muistaakseni aika hyvin sain...". Mulla onkin semmoinen mielikuva että kotona on aina ollut paikat ja tavarat ojossa, eikä se helpota yhtään mun mieltäni täällä kaaoksessa. Myönsi kyllä äitini myös meidän kuopuksen tämän hetkisen hankalan vaiheen. Ehkä mä olen sitten ollut niin kuuliainen isosisko että olen vahtinut pikkuveljeäni äidin kokatessa, siivotessa tms.
Mä luulen että meille nyt riittää kun saatiin kahdet pienemmät kengät. Ne menee kuitenkin vaan tän kesän ja aika vähäistä tuo kenkien tarve vielä on. Kiitos kuitenkin tarjouksesta:)
Lähetä kommentti