keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Suoritan

Pyyhin, tiskaan, kuivaan, pyyhin, rätillä, nenäliinalla, mikrokuituliinalla. Keitän, sulatan, lämmitän, jäähdytän, pakastan, katson itseäni peilistä kun kannan vauvaa ja sama tavarapino huoneen nurkassa ahdistaa jo viidettä päivää. Kuljen sen ohi joka päivä viisitoista kertaa.

Täytän, tyhjennän, ripustan, viikkaan, lajittelen. Huuhtelen, valutan, litistän, lajittelen. Vaihdan uudelleen viisi minuuttia sitten vaihdetun vaipan. Katson taas peiliin ja ahdistun lisää. Suunnittelen, listaan, muistutan, talletan, pistän jemmaan ja hukkaan. Unohdan ja jätän tekemättä. Siirrän jälleen lukemattoman lehden pois vietäväksi.

Kuorin, kaavin, pesen, pyyhin, pyyhin, pyyhin. Yritän olla ja yritän olla olematta. Nostelen, järjestelen, opettelen sietämään, rauhoitun ja sanon "rauhoitu!" Hermostun ja ahdistun enemmän. Syön tai jätän syömättä, taas ahdistaa.

Vertaan, vaadin, mitätöin, ällöttää.

Venytän päivää. Kirjat avaamatta ja napit ompelematta. Verokortti muuttamatta. Ja mitä se sitten haittaa?

Ymmärrän. Puhun. Kirjoitan.

Pysähdyn.

5 kommenttia:

Mimmi kirjoitti...

Tuo pysähtyminen on kyllä tärkeintä. Ainakin minulla arkea helpottaa valtavasti ajatus siitä, että eihän tässä mitään kiirettä ole. Pyykit, tiskit, haravoinnit, kaikki ehtii kyllä joskus, ei ne siitä mihinkään karkaa jos niitä ei tee heti. Että pysähtyy siihen mitä juuri on tekemässä, nauttii siitä, oli se sitten vaikka sitä vaipanvaihtoa. Ajattelee sen nin, että nyt saan olla lähellä lasta, hoidan häntä ja halaan samalla, eikä niin, että nyt se tiskikoneen täyttö jäi kesken, tehdäänpä tämä vaipanvaihto äkkiä että ehtii tehdä sen toisen asian loppuun.

Apua, saikohan tuosta mitään selvää? Miten sitä osaisikin ihminen ottaa vain ihan rauhassa?

Mimmi kirjoitti...

Ai niin, halusin vielä lisätä, että jos luin oikein rivien välistä sen kommentin, jonka jätit blogiini, niin me taidetaan kamppailla aika samanlaisten ajatusten ja asioiden parissa. Niin, siis halusin lisätä, että jos haluat vaihtaa ajatuksia, mun sähköpostiosoite löytyy profiilista, olisi kiva jutella sitäkin kautta jos sinusta siltä tuntuu.

Jonna kirjoitti...

Pysähtyminen on hyvästä, mutta sen pitää tulla ihan täysin jostain syvältä se halu pysähtyä. Mutta niin kuin Mimmi kirjoitti ei pidä kiiruhtaa. Nämä ajat on tärkeitä.

Riikka kirjoitti...

Mimmi: Sai kyllä selvää, tosi oikeassa olet, kaiken tuon ehtii joskus. Tiedostan ettei ne tiskit taikka kodin siisteys todellakaan ole tärkeintä, mutta kun mun ei kuitenkaan ole myöskään hyvä olla kaiken sen sotkun keskellä vaikka kuinka yrittäisin. Kyse ei ole pelkästä sotkusta ympärillä vaan myös osittain pään sisällä. Kaikki keskeneräisyys ja ajanpuute ahdistaa. Ylipäätään olen liiallinen kontrolloija. Vaikka toisaalta on aikaa juuri nyt, tuntuu ettei silti mihinkään ole aikaa. Olisi kyllä kiva jutella sähköpostitse, tosin joskus tuntuu etten osaa kirjallisesti (tai edes suullisesti) ilmaista sitä mistä oikeasti on kyse ja omat ajatuksetkin on solmussa.

Jonna: Sanoit hyvin että halu pysähtyä on tultava jostain syvältä. Mulla on suuri halu vaan olla ja nauttia, fyysisesti ehkä osaankin, mutta ajatukset laukkaa liikaa ja sillä tasolla en osaa rauhoittua.

Mimmi kirjoitti...

Riikka, mulla on ihan sama juttu siisteyden, kontrollin, ajan ja keskeneräisyyden kanssa. Tai oli, nyt olen yrittänyt opetella elämään niiden kanssa. Päivä päivältä helpottaa, onneksi. Toivon samaa sulle!