tiistai 30. elokuuta 2011



Jännitimme jalat tärisevinä, kädet tutisevina. Juuri ja juuri pysyin pystyssä paksulla villaryijyllä yhdeksän sentin koroissani. Saimme sormukset nimettömiimme. Olimme kauniita ja komeita. Ajoimme vuoden ´66 autolla, kampaus viuhui tuulessa, vilkuttelimme valkoisilta nahkapenkeiltä ohiajaville. Saimme olla meille tärkeimpien kanssa.

Oli aurinkoista, iloista, liikuttavaa, onnellista ja erittäin hauskaa.

Juhlapäivämme oli täydellinen mutta liian lyhyt.



7 kommenttia:

Maiju kirjoitti...

Ihania kuvia, onnea :)

piilomaja kirjoitti...

Tällaisia uutisia, ihanaa! Paljon onnea.
Tiirailin tuota kirjapinoa ja muistan nähneeni jonkun kotona sen "mieskirjan".

Taru kirjoitti...

Odottelinkin päivitystä aiheesta ;) Ihanat juhlat oli, ja erilaiset kuin useimmat häät. Ainakin mulla oli paljon rennompaa kuin varmaan kertaakaan aiemmin häissä. Mukavaa vaihtelua!

Vilppumaan Erika kirjoitti...

Ihanaa, jotenkin niin paljon kaikkea liikuttavaa tuntuu nyt tapahtuvan eri puolilla. Ja minä liikutun tuntemattomien ihmisten ihanuustapahtumista jotenkin oudon voimakkaasti :) Onnea teille kovasti! Itse tapahtuma vaikuttaa olleen suht samantyyppinen, kuin meillä neljä vuotta sitten, joten on varmasti ollut hieno (ja liian lyhythän se hetki on, aika juoksee vaikka toisaalta pysähtyy).

Doris kirjoitti...

Oih, ihanaa! Onnea paljon, lämpöisesti!

Riikka kirjoitti...

Sydämellinen kiitos kaikille <3 Ja Taru: lämmittää kuulla että viihdyit!

Merruli kirjoitti...

Onnea ja monia yhteisiä onnen päiviä teille vastakin!