perjantai 23. syyskuuta 2011

Perjantai, lauantai ja sunnuntai. Kyllä niissä on ehdottomasti aivan eri tuntu kuin aiemmin. Tekee mieli tehdä jotain erityistä. Ja toisaalta vaan olla tekemättä, antaa lasten lojua yöpuvuissa pitkälle puoleenpäivään, lueskella lehtiä, leipoa. Silitellä pienten hiuksia ja suukotella aamu-unisia poskia.


Viime viikonloppuna kokeiltiin vähän erilaista omenapiirakkaa. Ohje täältä.


Huomenna aamulla ei kuitenkaan ole aikailuun varaa. Täällä tehdään suuri huoneiden vaihdos. Heippa lapset hoitoon, tsiung lastenhuone tyhjäks olohuoneeseen, viuh yksi seinä valkoiseksi, tsiung aikuisten sänky lastenhuoneeseen, viuhvauh lasten kamat isompaan huoneeseen. Lisäksi "vähän" tavaroiden järjestelyä, taulujen ym naputtelua seinille sekä kaappijärjestyksen järkeistämistä. Helpommin sanottu kuin tehty?

4 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Vaikuttaa tehokkaalta ;) Saadaanko teidän sitten vuokrattua työvoimaksi kun joskus vaihdetaan koko asuntoa(ei sitä uutta vielä ole löytynyt).. Pelottaa jo valmiiksi millainen hulabaloo siitä tulee... Tsemiä "muuttoon"!

Riikka kirjoitti...

Sielläkin sitten mamma valvoo, perjantai-illan iloksi lukee blogeja yömyöhään:) Mietitään tota vuokratyöhommaa;) Katotaan nyt kuinka huomisen käy vai onko vaan kaikki paikat sekaisin päivän päätteeksi. Laita mulle spostia mitä kuuluu, sorge kun en oo viestitellyt. Ajattelin just tänään että mitenköhän teidän asuntoprojektin kanssa...?

Ilona kirjoitti...

Minä jotenkin kaipaan sitä, että viikonloput tuntuisivat joltakin erityiseltä. Ne ovat pitkään vain olleet päiviä muiden joukossa.

Se toki hiukan rytmittää, että viikonloppuisin on suuremmat mahdollisuudet tavata työssäkäyviä ystäviä.

Riikka kirjoitti...

Ilona: Kyllä mullakin aiemmin viikonloput tietenkin poikkesivat arkipäivistä, oli enemmän kivaa tekemistä ja seuraa enkä ollut yksinäni vastuussa lapsista kun mieskin oli vapaalla. Mutta nyt arvostaa erityisesti tätä kotonaoloa viikonloppuisin kun viikolla ei niin tätä vapaata oleilua ole.