torstai 8. syyskuuta 2011

Solmuja ja varjoja






Ajatukset solmussa vähintäänkin yhtä paljon kuin kuvan langat. Kuinka pitkään ihminen voi miettiä miksi ryhtyisi isona? On selkeä kuva siitä mitä ei ainakaan halua, osaamatta selvittää tarkemmin mitä haluaa. Toivottavasti solmu joskus aukeaa ja saan asian valmiiksi, langat pääteltyä.

Näyttää siltä että olen kuvannut viikonloppuna varjoja. Syksyn aurinko tulee matalalta ja on paljastavampi kuin kevätaurinko.



Sitten olen taas jonain iltana syöksynyt parvekkeelle kuvaamaan sitä samaa maisemaa jonka värit ja valot vaihtuvat päivittäin.

3 kommenttia:

piilomaja kirjoitti...

Minä en ole koskaan tarkkaan tiennyt. Siksi olenkin ollut vähän siellä sun täällä, joka mielessä.
On ollut epäilyn hetkiä ja kÄrsimättömiä aikoja, sitäkin että "mää en ole yhtään mitään, musta ei ole mihinkään", mutta ikinä en ole halunnut "päätellä lankoja" ja todeta että nyt on valmis.
En halua että olisi. Käsitöiden suhteen ajattelen toisin;-)

Riikka kirjoitti...

Mulla on vähän tuota samaa fiilistä nyt ollut, siis että "ei musta varmaan ikinä mitään tuukaan", taikka lähinnä pelkään etten pääsekään sinne minne haluaisin. Minä kyllä haluaisin olla valmis sen suhteen että keksisin vihdoin mitä oikeasti haluan, ja että pääsisin sitten tekemään sitä mitä se ikinä onkin. Asian päätökseen sillä tavalla että olisin onnellinen työssäni, että saisin siitä itsellenikin jotain. Niin, kyse tässä on siis ammatillisista asioista. Valmis tuskin koskaan tulen olemaan. Saikohan tästä nyt selkoa?

piilomaja kirjoitti...

Riikka: sai selkoa!
Minä ajattelen että jos ei tiedä mitä haluaa niin mitä sitä sitten suotta pelkääkään ettei pääse sinne...minne ei tiedä haluavansa;-)

No, olinpa taas "hauska". Ymmärrän kyllä noi tunteet ja olen niitä myös veivannut.

Olisiko niin että vaikeinta on tietää mitä haluaa. Jos sen tietää niin voi keskittää voimansa sen tavoiteluun eikä siihen haahuiluun ja ajatusleikkeihin ja itsensä huonoksi tuntemiseen kuten usein käy.

Nyt uudestaan työelämässä olevana mulla on hyvin vahva tunne siitä että saan tehdä itselleni ominaisia asioita, saan kÄyttää niitä taitoja joita minulla on tai joita opin helposti.

Silti saatan tuntea täysin eri tavalla muutaman vuoden päästä ja voin ihan hyvin tehdä jonkun äkkikäännöksen enkä osaa edes aavistaa sen suuntaa.