Lähdimme Espanjan auringon alle, päädyimme saderintamalle hytisemään kastuneissa kengissämme, värjöttelemään muiden turistien kanssa varjojemme alla.
Kaupunki ei silti pettänyt. Ehkäpä sade laimensi paikallisiakin niin paljon että mielikuva jäi hieman vaisuksi, tai ainakin vaisummaksi mitä Barcelonalta ja katalonialaisuudelta olin odottanut. En astunutkaan suoraan Serranon perheen kohtaukseen, enemmänkin tuntui kuin olisin käynyt missä tahansa Keski-Eurooppalaisessa suurkaupungissa. Ei iloisen rentoa ja äänekästä meininkiä, enemmänkin tylyn sähäkkää naputusta. Taisivat olla barcelonalaisetkin masentuneita syksyisen hysiestä huhtikuun lopusta.
Herkuttelu sai ison roolin, säästä johtuen kun päädyimme usein kahviloihin, tapaspaikkoihin ja ravintoloihin lämmittelemään. Tapakset ja pintxot: nam. Espanjalainen kahvi ja croinssantti: aah.
Sitten parin päivän hytinän jälkeen hotellihuonekin alkoi vähän lämmetä kuten oma mielikin kaupunkia kohtaan. Ei toki ole kaupungin syy jos sen päällä on sadepilvi. Ja ei toki sään saa antaa vallata kaikkia ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti