lauantai 17. elokuuta 2013

Palaamaton aika

Käsitän että tulee aika kun kaiholla kaivaten muistelen näitä aikoja jolloin:

- joka huoneessa lojui Aku Ankka -kansio tai kaksi vaikka puhe oli että yhtä kerrallaan luetaan
- hiekkaa kulkeutui lakanoidenkin väliin
- joka toisella askeleella satutti jalkapohjansa kipeästi legopalikkaan vaikka puhe oli että lelut pysyy lastenhuoneessa
- yöllä joutui heräilemään pikkupoikien kovien kyynärpäiden ja polvien kolautuksiin
- pelkäsin välillä naurettavan paljon tauteja (varsinkin vatsa-)
- ainoat puheenaiheet koko päivänä olivat R2D2, Han Solo, Luke Skywalker sekä Princess Leia
- ei saanut vessassakaan rauhaa
- isoveli hakkasi pikkuveljen päätä lattiaan ja sitten pikkuveli puri isoveljä ja sitten minä huusin






Muuttolaatikoihin kirjoja pakatessa muistikirjan välistä löysin:

"Nämä illat lapset kanssa. Tuo olento, joka koko ajan muuttuu ja itsenäistyy ja jolle minun on määrä käydä tarpeettomaksi. 


Miksi vasta sitten jälkeenpäin käsittäisin, että oli hyvin onnellinen se palaamaton aika, jolloin olin tarpeellinen."

Kyllikki Villa




3 kommenttia:

Mirva kirjoitti...

Kiitos tästä kauniista. Tämä lopputyöpäivä meneekin sitten näköjään pillittäessä.

piilomajassa kirjoitti...

Välillä nämä tämänsuuntaiset ajatuksen kieltämättä vetävät vedet silmistä.

Riikka kirjoitti...

Voi teitä itkijänaisia:)