perjantai 14. elokuuta 2015

3.8. klo 11.04

Hän syntyi kolmas elokuuta. Kolmas poikani, Aamukahdeksalta lähdettiin sairaalaan, ja yhdentoista maissa kuului ensirääkäisy, uskomattoman helpon (ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna) synnytyksen jälkeen.


Onneksi hän tuli jo kolmas päivä eikä vasta viidestoista kuten oli laskettu. Uskomatonta ajatella että tämä pienin antoi minun odottaa neljä viikkoa vähemmän kuin keskimmäinen joka venytti ja venytti syntymäänsä. Ja silti tämäkin on jo ihan valmis.



On tää taas jotain niin ainutlaatuisen ihanaa. Jo nyt ajattelen miten haikeaa että tämä alku, jolloin vastasyntynyt on niin omassa kuplassaan ja täysin tietämätön mistään, menee kuitenkin liian nopeaan. Tällä kertaa en kärsimättömänä odota ensimmäistä hymyä, ryömimään oppimista tai kiinteiden aloitusta. No, pidempiä yöunia kyllä.




2 kommenttia:

Maiju kirjoitti...

Onnea ❤️ Tuttuja tunteita.

Kati aviron-violet kirjoitti...

Huomaan nyt tämän vasta. Suuronnittellut pojasta!