Päiväkoti

Olen aina pitänyt päiväkotien tunnelmasta. Pimeinä talviaamuina päiväkodin ohi kävellessä sisältä tulvii lämmin valo, seinillä lasten piirustuksia ja ikkunasta näkyy iloisia kasvoja. Omat mukavat päiväkotimuistot tulevat mieleeni. Viili ja talkkuna, kurkkuvoileivät, puolukkapuuro ja kerhotossut. Neljän päivän kokemuksella 2-vuotiaani on eri mieltä. Aamuisin lohduton itku alkaa jo kotona pukiessa vaatteita päälle. Hän sätkii, potkii, kirkuu, anelee, suuret kyyneleet valuvat poskia pitkin minunkin vaatteilleni. Ihan kuin joku tekisi oikein pahaa hänelle. Iloinen, aina rauhallinen lapseni on muuttunut toiseksi. Minun sydämeni on särkynyt. Sitten iltapäivällä ihana isoäiti tulee ja pelastaa painajaisesta.

Kunpa päiväkoti alkaisi pian tuntua hauskalta paikalta.