perjantai 5. joulukuuta 2008

Tuulimyllyjen maa





Amsterdamissa puhalsi luihin ja ytimiin jäätävä tuuli. Huvittavaa että suomalaisen täytyy ensimmäisenä Hollannissa suunnata pipo-ostoksille (myöhemmin myös sekä minun että matkaseuralaisen oli hankittava legginsit housujen alle). Ihmeliemen juomisyrityksestä huolimatta flunssa iski niin että hollantilaisia nenäliinojakin tuli testattua useampi paketti. Lentäminen ei muuten ole yhtään mukavaa nuhaisena, korvista alkoi kuulua pelottavaa vinkunaa laskun aikana.


Van Gogh -museossa ihailimme lähietäisyydeltä siveltimenjälkiä, Anne Frankin talossa kiipesimme samoja jyrkkiä rappuja vintille kuten piileskelijätkin aikanaan, kanavaristeilyllä lämmittelimme kohmeisia sormia ja jalkoja upeita rakennuksia katsellen lasikaton läpi.



Sunnuntai oli erityisen mukava vaikka taivas olikin harmaa ja sateinen. Eindhovenissa asuva ystäväni oli vuokrannut auton, tuli hakemaan meidät hotellilta ja vei Zaanse Schans -nimiseen pikkukylään (asukkaita 30), jossa tutustuimme puukenkien valmistukseen ja maistelimme goudaa juustomeijerissä. Niin ja söimme lounaaksi täytetyt ohukaiset. Näistä pannekoekeista hollantilaiset kuuluvat olevan erityisen ylpeitä, minulle jäi melkoisen rasvainen ja suolainen maku suuhun.

Zaanse Schans ei oikeasti ole vanha kylä, mutta kaikki sinne Zaanin alueelta tuodut rakennukset ovat vanhoja. Paikalliset kyläläiset käyttävät vanhoja tuulimyllyjä perinteisin tavoin ja pitävät erilaisia käsityöläispuoteja turisteille.

Kiva reissu, mutta olisihan Amsterdam ehdottomasti kevätkohde. Punaisten lyhtyjen alueen onnistuimme kiertämään vaikka ei varsinaisesti yritetty. Yhtenä iltana käveltiin n. 50m sillä alueella ja käännyttiin pian kannoillamme kun alkoi ällöttää ja ahdistaa tungos. Kerran osuimme päiväsaikaan ilonaisten näyteikkunan kohdalle, mutta muuten tuo palveluala ei kaupunkikierroksemme aikana näkynyt.

Ja kotiin oli taas kiva tulla. Ipana tuli ensimmäisenä aamulla halaamaan tultuani kotiin ja sanoi "oli äitiä kova ikävä". Isänsä mukaan ikävä ei ollut poikaa kyllä juuri vaivannut, ainoastaan viimeisenä iltana oli äiti ollut mielessä.

4 kommenttia:

White Linen kirjoitti...

Ihania Amsterdam-kuvia.
Kaupunki on yksi lemppareistani, olen käynyt siellä ainakin viidesti.
Minullakin on blogissani Amsterdamin matkakuvia, toukokuun kohdalla.Käyhän katsomassa.
t. Riikka ( yleensä kylläkin vain nimimerkillä...)

Liivia kirjoitti...

No nyt tekee mieli Hollantiin! Olen jotenkin aina kartellut ja kuitenkin harkinnut, harkinnut ja kartellut...yhtä jahkaamista haluanko vai en.

Noista kukkakaupan valikoimista olisi ihana valita omansa. Ja sen Anne Frankin talo saa karmimaan, mutta kiehtoo myös.

Kiitoas näistä.-

Riikka kirjoitti...

Kiitos White Linen ja Liivia:) Minusta kuvat ovat kaikki jotenkin niin harmaita. Mutta se on joulukuun syytä.

Liivia, mene siis keväällä! Anne Frankin talo saattaa olla sen suhteen pettymys että siellä ei ole huonekaluja ollenkaan. Tämä Otto Frankin toiveesta, hän ei halunnut että huoneita "feikki"kalustetaan natsien tuhottua alkuperäiset huonekalut ja esineet. Mutta kyllä talo kosketti ja erityisesti pidin siellä näytetyistä aikalaisten haastatteluista. Seinillä oli edelleen Annen liimaamat elokuvatähtikuvat ja olipa esillä myös se alkuperäinen päiväkirjakin.

violet kirjoitti...

Joo ei Hollantiin ole mitään asiaa kuin kesällä tai keväällä - noin ilmojen puolesta.
Kyllä siellä vilu iskee...