Multasormet valmiina

Löysin tämän upean kirjan (Mirja von Knorringin Yrttien tuoksua, ostettu alesta viime talvena) hyllystäni miettiessäni mitä yrttejä laittaisin parvekkeelle kesäksi. Basilika nyt on ehdoton, sitä käytänkin niin paljon. Mutta se kannattaa ehdottomasti ostaa taimena, siemenistä en ole mitään saanut aiemmin aikaiseksi. Samoin rakuunaa, oreganoa, persiljaa, mitä muuta? Salvia olisi uusi tuttavuus, sitä en ole ruoanlaitossakaan kokeillut. Mitenkähän rosmariini onnistuisi?

Kirjassa on myös herkullisia reseptejä, löysin sieltä mm. äitini kesäherkun rakuunaporkkanat. Tietämättämme niillä on hienompikin nimi: Carottes Vichy. Niitä voisi syödä vaikka koko kattilallisen uusien perunoiden ja savustetun kalan kanssa.


Yrteistä puheenollen, olen jo pari kertaa kokeillut sitä Liivian blogissa kehuttua Violetin pastasalaattia. Todella hyvää ja niin helppo tehdä.

Ärsytys 11

Asteella 1-10 ärsytykseni oli noin tasoa 11 tänään katsellessani ihmisiä ulkona auringossa, kun itse makasin räkäliinojen keskellä pää jomottaen ja nenä tykyttäen sohvalla.

Täytyy toivoa ettei tämä jäänyt kevään viimeiseksi aurinkopäiväksi.

Olen ollut tänä talvena varmaan yhtä monta kertaa flunssassa kuin edellisinä talvina yhteensä.

Kuvatonta

Olin Helsingissä koko viikonlopun enkä sitten muistanut ottaa kameraa kuin kerran esille. Café Tin Tin Tangon vessassa! Siellä kävimme (siis siinä kahvilassa, ei vessassa) sunnuntaina nautiskelemassa aamupalan. Minä tietysti otin pitkän kaavan mukaan Tango -aamiaisen, kaveri vähän kevyemmän aamiaisen. Kiva paikka. Kuten myös Tapasta -ravintola ja Jäähallin kirpputori, joissa en ollut aiemmin käynyt.

Paidan ostin Zarasta, alehinnalla. Mereija -kaupassakin kävimme ekaa kertaa, siellä oli kaikkea kekseliästä kierrätystavarasta tehtyä, maltoin kuitenkin mieleni. Kaveri osti hauskan rintarossin.
Kaikkein mukavinta kuitenkin oli taas vaan jutella ja jutella ja jutella sellaisen ihmisen kanssa joka puolesta sanasta ymmärtää mitä tarkoitan. Sellaisen ihmisen, joka tuntee minut kuten vain pari muuta ihmistä elämässäni. Ihmisen, jonka myös mielestäni tunnen aika hyvin näin 22 vuoden jälkeen (hui!). Vaikkakin tylsää että paras ystävä asuu kaukana, mukavaa siinä on se, että kun harvoin nähdään, silloin nähdään yleensä pidempään kuin niitä ystäviä jotka asuvat lähellä. Kahdessa päivässä ja puolessa yössä ehtii puhua melkoisen paljon asiaa.

**********************************************************************************

Alkuviikko on mennyt rentoutuessa. Ihanaa kun ei ole tiukkoja aikatauluja eikä suuremmin menoja. Eikä herätyskelloa. Tänään aamupäivällä käväisimme Lietsussa SPR:n Kontissa joka on kyllä harvinaisen kivasti laitettu käytetyn tavaran myymälä. Ympäri myymälää on somistuksia ja teemasisustuksia. Astiat, vaatteet, huonekalut, tekstiilit ym on järjestetty siististi väreittäin ja loogisesti. Tulee olo että nyt on ostettava jotain ihan vaan kannatuksen vuoksi. Mutta tänään ei lähtenyt mukaan mitään.

Loma!

Se alkaa nyt! Huomenaamulla lähden (yksin) viikonlopunviettoon Helsinkiin ystävän luokse. Tiedossa kaikkea kivaa ihanassa seurassa.

Sitten ei tarvitse viikkoon herätä kellonsoittoon eikä raahautua töihin. Eikä raahata lasta uni silmässä päiväkotiin.

Eikun synttärilahjasukat (äidin korjaamat: uudet terät, vanhat varret) jalkaan ja pää tyhjäksi kaikesta ankeasta.

Yritän saada kevätmieltä aikaiseksi.

Sil ko lähte uut alkku kohre

Ota käpy pois kenkäst
kaar vesi pois saappast
nost ämpär silmiltäs
jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone
ol valone
ol pulune.

Älä lait kät sirkkeli
älä purot kirvest kintuil

älä unhota kotti avamei
älä karota annetui syrämei.

Viä roskapussi mennesäs.

Heli Laaksonen

Sopii kuin nenä päähän tähän hetkeen. Yritän olla valone ja ottaa kävynkin pois kenkäst. Roskapussit odottaa .

Takkuamista

Olen ollut aika hiljaisena blogin suhteen. Ei vaan tunnu olevan mitään tähdellistä kirjoitettavaa näin julkisesti (privaatisti ehkä paljonkin). Viime viikot ovat tuntuneet väsyttävän takkuavilta. On useita ahdistavia asioita mielessä eikä niistä pienimpänä murheena surullinen työtilanne.

Olisipa kevät jo pidemmällä.

Mutta hei. Huomaan, nythän on jo maaliskuu!

Tällä viikolla ainoa kerta kun tunsin oloni täydellisen hyväksi oli keskiviikkona ihanan merellisen kasvohoidon jälkeen. Tunnin hemmottelun, rentouttelun, hierontojen ym kaikenmaailman kosteuttavien-elvyttävien-kuonaapoistavien-seerumeiden jälkeen lähdin kuin missäkin pöllyissä ajamaan kotiin ja olin jopa koko illan hyvällä tuulella.

Tänäänkin oli aika kiva aamupäivä ystävien ja lastensa seurassa aurinkoisessa ulkoilmassa. Kunhan muksu herää, lähden vielä uudestaan imemään tuota aurinkoa.

Onneksi meillä asuu myös yksi aurinko. Miksi en osaa olla aurinkoisempi äiti?