Ihailen tässä teekupposen äärellä ostoksiani. Kävin ihanassa "uudessa" tamperelaisessa lankakaupassa, Lankaideassa. Kyseinen putiikki on kuulemma ollut Aleksanterinkadulla jo viime marraskuusta, nyt vasta sattumoisin eräästä blogista kuulin siitä. En ole yhtään huomannut. Ei mikään ihme, nytkin ihan varta vasten etsiessä meinasin kävellä ohi. Todella piristävä kokemus, valtavasti eri lankoja upeissa väreissä sekä ystävällinen myyjä.
Ostin pojan pipoon mehukkaan väristä puuvillalankaa, kuten toinen asiakas väriä kuvaili, sekä itselleni huivia varten keltaista lankaa. Lisäksi hain napit pienen nuttuun sekä krysanteemin parvekkeelle. Nappasinpa omenapiirakankin Ståhlbergilta.
Siis aivan omituista ostaa keltaista lankaa, mulla ei ehkä ikinä ole ollut mitään keltaista. Joku hämärä mielikuva lapsuudesta on kyseisen värisestä vaatteesta jota inhosin mutta äiti pakotti pitämään.
Pari vuotta sitten erään vaateliikkeen järjestämässä stailauksessa yrittivät vakuutella että sinapinkeltainen on värini. Tiedä sitten mikä on totuus kun sattumoisin liikkeen valikoimassa tuota väriä löytyi paljon tuona syksynä. Näin kyllä peilistäkin että se sopi naamaani mutta en vaan silti olisi missään nimessä voinut tuon väristä vaatetta hankkia. Kun ei tunnu omalta. Sitä paitsi värin rinnastaminen sinappiin inhottaa! Vaikka sinänsä sinappi maistuu hyvältä, mielleyhtymä vauvojen vaippatuotokseen häiritsee. Onneksi huomasin juuri, väri on myös sama kuin haudutetussa vihreässä teessä. Kuulostaa paremmalta.
No nyt tuli joku hinku että voishan kai nyt muitakin värejä kokeilla kun aina niitä sinisävyjä. Mutta ei liiotella, pieni kaulahuivi riittäkööt.
2 kommenttia:
Minäkään en tykkää kun sanotaan sinapinkeltainen. Ihan totta että kun käytetään eri nimitystä niin on jo kuin väri olisi toinen!
Ymmärrän aivan täysin tuon ettei "voi" käyttää jotakin väriä ellei se tunnu omalta.Ei, vaikka koko maailma vakuuttelisi että se sopii ja vaikka sen itsekin näkisi.
Katsotaan tuleeko sitä keltaista huivia laitettua kaulaan...
Lähetä kommentti