Nyt taidan olla valivalivaiheessa. Pahasti mökkiytyneenä kökötän päivät pitkän kotona tekemättä oikeastaan mitään seurustellen tämän saakelin läppärin kanssa. Nyt juuri olisi ihan pakko lähteä käymään kaupungilla, tarvitsenkin lisää sitä keltaista lankaa vielä yhden vyyhdin huiviin ja vauvalle ei ole hiusharjaakaan vielä (hui kamala). Ensin pitäisi raahautua suihkuun ja saada puettua. Miten nopeasti sitä voikin erakoitua, ihmisten ilmoilla olen kuin eksynyt isoon maailmaan. Vihloo, särkee, kramppaa, kolottaa, väsyttää mutta ei saa yöllä nukuttua. Ja hyvällä säkällä tätä kestää vielä kuukauden. Ei voi olla. Haluan liikkumaan, kaikki lihakset ovat surkastuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti