Täällä on leivottu pakkanen pullolleen. Perussuklaamuffinseja, mauttomia, ei voi tarjota ristiäisissä. Kökkäreiksi jääneitä Pätkis-muffinseja, ei voi tarjota ristiäisissä. Tänään tai huomenna kolmas kokeiluerä. Pullat sentään joten kuten onnistuivat. Onneksi äiti tekee sen kakun, tulisi ihan järkyttävä stressi mulle siitä.
Pimeyskin on nyt nyt kyllä järkyttävää. Eilen katsoin: "ulkona on jopa siedettävän näköinen keli, mennään äkkiä pihalle". Olimme puistossa 5 minuuttia ja sade alkoi. Sain laitettua valot parvekkeelle.
Tänään mennään toistamiseen vyöhyketerapiaan karhunpojan kanssa. Pikkuinen nautti hieronnasta viimeksi niin kovasti että äidillekin tuli katselemisesta raukea olo. Hoidon jälkeinen ilta oli uskomattoman rauhallinen, nyytti nukkui vaan. Seuraavat illat onkin huudettu taas. Olen miettinyt ennakoiko hankala raskausaika tätä ja ennakoiko tämä koliikki hankaluutta myös myöhemmällä iällä? En oikein voi uskoa mutta toisaalta kaikki on mennyt niin toisin kuin esikoisen kanssa että jonkinlaista luonne-eroa on odotettavissa. Täytyy ajatella että nämä hankaluudet vaan vahvistavat perhettämme ja suhdettamme tähän pikkuiseen poikaan.
2 kommenttia:
Mä voin kyllä syödä kökkäreiksi jääneitä pätkismuffinsseja.. Ja vaikka mauttomia perussuklaamuffinssejakin..:)Että kata pöytään vaan!
Ai kun pisti naurattamaan kuvaukset näistä leivonnaisista;-)
Meillä ei koskaan ole ollut ongelmia kastajaisjuhlien suhteen koska sellaisia ei ole ollut.
Lapset syntyivät Ranskassa ja siellä nimi pitää olla tiedossa hyvissä ajoin, viimeistään kolme (vai oliko se neljä?) päivää syntymän jälkeen jolloin se pitää ilmoittaa virallisiin rekistereihin.
Käytännössä nimet on mietittynä hyvin aikaisin, koska ultrissa kerrotaan sukupuoli (paitsi jos ehdottomasti kieltää!). Mekin kyllä ihan kaiken varmuuden vuoksi mietimme myös pari paniikki nimeä tytölle jos olisikin AIVAn pieleen menneeet ne ultrat;-)
Lähetä kommentti