Pikkuvauvat ovat kyllä mestareita aistimaan milloin äiti on ruokapöydässä tai juuri saanut rennon asennon sohvalla, hyvä naistenlehti kädessään valmiina siemaisemaan iltapäiväkahvin pullan kera. Tai sitten ovat lukeneet Murphyn lain tarkasti. Tilanteita elävästä elämästä:
* Juuri sillä sekunnilla kun 3-vuotias kaataa täyden maitolasin keittiön pöydälle ja tuoreelle Kaksplus-lehdelle, vauva parahtaa hillittömään itkuun parvekkeella ja munakello soi, valmiit leivonnaiset pitäisi nostaa pois uunista. Hmmm priorisointia.....äkkiä jo lattialle valuvaa maitoa pyyhkimään, toisella kädellä pelti uunista ja juoksuksi kohti parveketta (samalla huutaen esikoiselle jotta ei alkaisi kivaan lätäkköleikkiin maidolla). Tietysti tässä tilanteessa positiivista on se ettei läppäri sattunut olemaan pöydällä.
* Seuraavaksi nälkäistä vauvaa imettämään. Huoh, kaikki hyvin ja rauhallista hetken...kunnes kuuluu: "PYYYYYHKIMÄÄÄÄÄÄÄÄN!" Jaahas, organisointia. En voi nyt irroittaa vauvaa tai tuli on irti, joten käsken pikkupoikaa vaan tylysti nostamaan housut ylös, vetämään vessan ja pesemään kädet. Pyyhitään ja pestään sitten kohta.
* Pari viikkoa aikaisemmin. Kuumeinen 3-vuotias ei jaksaisi syödä, yritän syöttää häntä ja kannustan maistamaan edes pari lusikallista. Yhtäkkiä kaveri oksentaa kaaressa lattialle ja samalla hetkellä parvekkeelta kuuluu taas vaativa huuto. Puhelin soi, jätän sen omaan arvoonsa ja yritän vaan sekoilla ympäriinsä nostaen pelästyneen, itkevän oksentajan äkkiä inhojen ysköksien yli pesun kautta toiseen huoneeseen. Missä helkkarissa meidän ämpärikin on?? Keittiön ovi kiinni, haju ja siivottavat jääköön sinne, käsien pesua, housujen vaihtoa, äkkiä karjuva imeväinen ulkovaatteista pois ja rinnalle (esikoinen huutaa edelleen paniikissa äitiä omassa sängyssään). Imetys onnistuu kävellenkin näköjään. Istun potilaan sängyn reunalle toisella kädellä silittäen poskea, toisella kannatellen syövää pikkuveljeä.
Jos kotiäitiys ei kehitä organisointikykyä, johtamistaitoa ja ongelmanratkaisukykyä, niin ei sitten mikään. Kuulostaa miten pahalta tahansa, mainitsenpa myös ettei tästä ihan yhtä sujuvasti putkiaivoilla selviäisi. Mummini sanoin: "ei oo tekemisen puutetta".
Aamulehti julkaisee torstaisin Moro-liitteessään paikallisten vauvauutisia. Eilen luin niitä taas silmät selälläni. Yhteenkin perheeseen oli 4-, 3-, 2-v sekä 1 v 7kk sisaruksille syntynyt pikkusisarus. Tuossahan ei voi edes olla kaksosia! Että ei tässä mulla mitään, meillähän on vaan yhdellä vaipat ja isompikin osaa jo laittaa digiboksin päälle. Meillä ei ole koiraa eikä kissaa ja pesukoneet on nykyään keksitty.
3 kommenttia:
Huih! CV:hen sitten vaan ylös kokemus asioiden organisoinnista ja priorisoinnista..
Kuulostaa kyllä melko aktiiviselta tuo teidän elämä.. Ei tosiaan tule tekemisen puutetta.
Huh! Taitoa tosiaan vaatii! Itse olen välillä ollut helisemässä yhdenkin kanssa, toista en uskalla tähän rinnalle kuvitellakaan.
Ihana postaus! Niin tuttua, niin tuttua.
Tuon toisen tilanteen kohdalla nauroin täällä ääneen. Se on niin tuttu tilanne. Melkein päivittäin :D
Alussa vielä mietin irrotanko vauvan rinnalta ja menen sen pyllyn välissä pyyhkimään, vai yritänkö suoriutua pyllyn pyyhkimisestä vauva tississä roikkuen. Kallistuin sitten kuitenkin tuohon samaan kuin sinäkin; pyyhitään sitten myöhemmin. Kun ehditään!
Lähetä kommentti