Luin Aliide Truun tarinan parissa päivässä. Jäin koukkuun. Kirja kosketti enemmän kuin mikään kirja pitkään aikaan. Herätti kysymyksiä, kiitosta omasta elämästä, noloutta omasta tietämättömyydestä. Haluan lukea sen uudelleen enemmän ajatuksella, tekstin symboliikkaa ymmärtäen. Heti alussa tajuten kärpäsen merkityksen. Huomenna menen katsomaan näytelmän.
Maisema peittyy joka päivä enemmän ja enemmän. Mittasin nyt, lunta on ikkunalaudalla 15 senttiä.
Löysin pojalta viisi rakkulaa.
6 kommenttia:
Minä en ole vielä lukenut, jotenkin ajatellut, että turhaan hypetetty opus, mutta pitäisi varmaan, niin paljon hyviä arvioita olen viime aikoina kuullut. Pakkaset ärsyttää jo vähän, olisi kiva päästä ulos.
Vesirokko?
Minultakin tuo Puhdistus lukematta, itse asiassa en ole lukenut yhtään Sofi Oksasen teosta, asian voisi kyllä korjata niin paljon olen hyvää kuullut. Minä nappasin nyt luettavaksi Anna Gavaldan Kimpassa, kun Muumilaakson marraskuu ei jotenkin iskenyt. Kai senkin aika vielä tulee.
Mimmi: Oli mullakin ennakkoluuloni kirjaa kohtaan, mutta ehdottomasti oli lukemisen arvoinen! Upeaa kieltä ja jännittävä rakenne. Kamalia ihmiskohtaloita. Itse ainakin opin paljon naapurimaastamme josta en näköjään ole tiennyt mitään.
Jonna: Sepä se, vesirokko:( Nyt odotan vähän kauhulla saako 4kk:n ikäinen kuopuskin tartunnan.
Mua vâhän jotenkin hävettää se että mulla on aivan valtavia ennakkoluuloja kirjan kirjoittajaa kohtaan, enkä osaa edes sen paremmin eritellä mitä ne ovat, mistä ne tulevat tai muuta.
Haluaisin lukea kirjan niin että minulla olisi valtava hinku sen lukemiseen. En haluaisi että luen kun kaikki ovat kehuneet.
piilomaja: Joo ymmärrän kyllä. Mä kyllä halusin lukea kirjan aiheensa vuoksi, mutta kirjailija epäilytti. Uskoisin että tykkäisit sinäkin (vaikka mistä mää voin tietää). Kamala sanoa mutta mulla vaikutti tosi paljon sen kirjailijan ulkomuoto ja julkisuuskuva ja siksi olin ennakkoluuloinen. Olinpa väärässä. Mustakin on tyhmää luka jotain vaan kun "kuuluu yleissivistykseen" tai johonkin suosittujen kirjojen listoihin. Monesti sellaiset kirjat onkin pettymyksiä, mutta tämä ei kyllä ollut. Kielikin oli niin hienoa. Ainakin minusta.
Meillä oli vesirokko myös silloin, kun Haitula oli ihan pieni, puoli vuotias. Kannattaa varmaan jutella jo ennen mahdollista sairastumista lääkärin kanssa, jotkut sanoo, että kannattaisi rokottaa mielummin. Alle vuosikkaalle voi olla tosi hurja tauti. Tsemppiä!
Lähetä kommentti