torstai 4. maaliskuuta 2010

Keittokirjakuikuilua kantoliinassa




Viikko vesirokkoa takana. Ei se kiva tauti ole, mutta olisi se pahempikin voinut olla. Ja nytpä on ainakin yhden osalta kärsitty. Nyt toipilas on enää ruvilla ja pääsee tänään Tatua ja Patua katsomaan teatteriin.

Nyt on mielessä jo ensi viikon juhlat. Mies on luvannut olla köökissä, toiveenani oli mezetarjoilu. Kirja-alesta löytyi huippu ruokakirja ja siinä ehdotus mezepöydäksi. Ei näytä niin vaikeilta kuin muissa vastaavissa reseptikirjoissa.

Pieni epäilys häilyy mielessä koska olen aivan varma että säkälläni tuo pienin sairastuu rokkoon juuri sinä päivänä kun olen kutsunut 15 ystävää viettämään iltaa meille. Voisinpa vaan olla ihminen joka aina uskoo parasta eikä pelkää pahinta. Pirujen seinille maalaaminen ei hyödytä ketään mutta se on vaan tapani.

Miksi rahapuut menee mulla tuommoisiksi? Oksat vääntyy alaspäin ja sitten taas ylös. Kertooko se jotain finanssiasioistani?

Pikku O on alkanut työntää itseään ylemmäs käsien varaan, huojuu hassusti tai jopa kaatuu takaisin selälleen. On ollut aika kärttyinen pari päivää, veikkaan että alaikenessä näkyvä kohouma kiusaa. Kokeilin kantoliinassa uutta asentoa kasvot menosuuntaan, en vaan ollut varma onko se vauvalle hyvä.

5 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Minä kannoin Haitulaa aika paljon buddha-asennossa, tyttö tykkäsi ja minustakin se oli mukavan tukeva.

Mirva kirjoitti...

Tuo kirja on aivan mahtava, minäkin kuikuilen sitä melkein päivittäin! Toivottavasti mezetarjoilu ja juhlasi onnistuvat, olisipa mahtava järjestää joskus itsekin kunnon illalliset. Täytyypä ottaakin se harkintaan.

Taru kirjoitti...

Muistan kuinka paniikissa olin sen sikataudin kanssa häitten alla.. Mutta eipä se iskenytkään, toisin kuin se lakko.. Kömpelön vertaukseni sanomana siis se, että saattaa tulla jotain muita ylläreitä joille ei uhrannut ajatustakaan huolehtiessaan toista asiaa..:) Joten koita olla murehtimatta ja nauti mezen suunnittelusta meille vieraille :D

Riikka kirjoitti...

Jonna: Oon tota buddhaa miettinyt, mut en tiedä kuinka onnistuu kun vauveli on melkonen potkija ja punnais varmaan itsensä siitä jotenkin seisoon:) Hän on saanut uuden nimityksenkin: Kanki-Mäkinen (hehe sukunimi muutettu, tuon Mäkisen kohdalla siis pojan sukunimi) Mutta täytyy koklata....

Mimmi: Niin onkin!

Taru: Oot kyllä aivan oikeassa, hyvä vertaus. Koitan relata ja keskittyä kivoihin asioihin.

Anonyymi kirjoitti...

Kieltämättä erikoinen rahapuu!
Ruukku näyttää pieneltä. Voisiko se olla syy? (En kyllä osaa selittää miksi olisi).
Tai jos se on joku ihme lajike? Tai jos siinä on joku kasvisairaus?