lauantai 14. elokuuta 2010

sinä lähdit Pariisiin


sanoit olevasi onnellinen

Olen miettinyt miksi tykkään
niin paljon tämän bändin kappaleista.

haluan pudota kalliolta
löytyä elävänä käteni kipsiin
sairaalaan kukkia
joita en ole enää näkemässä


Varmasti ne on ne sanoitukset.


olen nähnyt, olen nähnyt
kuinka niiden iho muuttuu
tiedän kun ne rakastuu
ja kun ne suuttuu


Ja sävelmien rentous ja haikeus.

mitä tahansa minulta odotat
sitä en ole
mitä tahansa minusta haluat
et taida saada kuitenkaan

Viikon ne on soineet päässäni,
välillä rasittavastikin sama lause uudelleen ja uudelleen.


lopulta olemme kuitenkin yksin
minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni
minulle jää ylleni satanut puiden pöly


Pääsin nauttimaan yhtyeestä elävänä, tauon jälkeen.


sata vuotta sitten muurari jätti
merkkinsä tiiliseinään
tästä sadan vuoden päästä
joku toinenkin huomaa sen
huomaa sen


Näytti että hekin nauttivat, palasivat lavalle kahdesti.


älä enää itke mies
illassa on lupaus kesästä
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä


Tykkään tosi paljon.


minne katosi päivät
joina et nähnyt mitään

Joskus ne saa palan kurkkuun.


muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
suudella poikaa aidan takana
siellä missä nokkoset lakastuu


Keväällä 2006 kuuntelin tätä silitellen vauvaa ihoni alla
ja itkin, en tiedä miksi.

kaikki vas. laidassa siteeratut tekstit Scandinavian Music Group

5 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Ihana. Mullekin tuli vähän kyynel silmään tosta vikasta kohdasta.

Anonyymi kirjoitti...

Pidän myös. Etenkin sanoituksista. Myös melodioista ja miten kaikki soljuu hienosti eespäin. On vain yksi asia mikä tökkäisee jonkun verran (mitä ei ehkä tosifaneille parana sanoa) ja se on se laulajan paljon puhuttu nenäänlaulu...

Riikka kirjoitti...

Taru:)
piilomaja: Joo, mullakin ehkä vähän. Vielä enemmän se että kuvittelen laulajan olevan aika diiva, mutta täähän on vaan täysin mun näkemys julkisesta henkilöstä. Hänhän voi olla vaikka kuinka symppis oikeasti. Jotenkin vaan se toinen sisar tuntuu aidommalta. Tosin tällä keikalla Terhikin oli aika rento.

Anonyymi kirjoitti...

No sehän ON diiva! Ei kun siis joo, mistä sen tietää, mutta sama tunne mullakin. Mistä tullut, en osaa edes sanoa.

Mutta voi että niiden tekstit on hienoja. Ihan pakahtuu joidenkin äärellä.

Parsifal kirjoitti...

Ihan hyviä...