lauantai 7. elokuuta 2010

Viuhdikasta elämää





Kun on melkein 10 kuukautta vanha, on tosi tylsää kun ei ylety mihinkään vaikka varpaillaan seisoo ja venyttää ja venyttää. On tosi raivostuttavaa kun äiti aina kieltää sen jauhokaapin kaivelun ja sulkee ovia edestä. Hermostuttaa kun isi ei anna kokeilla sitä tallentavaa digiboksia ja siitä tulevaa kiinnostavaa johtoa. Eikä saa järjestellä jo valmiiksi sekaista dvd- ja cd-kaappia mielensä mukaan. Onneksi saa edes laskea montako kattilaa meillä on ja kuinka kova ääni niiden kansista lähtee. Mutta eihän sitä koko päivää jaksa tehdä. Aina ne sanoo EI SAA, VIUHTI!

Imuri on hurja kone. Sen kun äiti polkaisee käyntiin, pitää ihan kunnioituksesta murista mukana. Täysi imuteho on liian hurja. Uunikin on aika jännä ja epäilyttävä vekotin. Sinne tulee outo valosilmä kun sinne laitetaan jotain ruokaa. Taas täytyy murista ja kiljahdella ihmetyksestä.

Isoveikan kylpyhetkeen on pakko päästä mukaan. Vedellä loiskiminen on niin kivaa ja siinä on jotain outoa valkoista vaahtoa. Isoveli ampuu vesipyssyllä, se on hassua. Jos isoveikka (tai äitikin) joskus unohtaa vessan oven auki, sinne voi kontatahiipiä hiljaa kun kukaan ei huomaa ja vaikka vähän maistaa sitä harjaa huoneen nurkassa. Pöntön kansikin on metka rumpu.

Mihinkään ei ole kivaa jäädä yksin, siksi on tärkeää aina huudella kovasti perään jos kukaan ei ole samassa huoneessa kanssani. Jos äiti menee vessaan, mistä tietää tuleeko se ikinä takaisin?

Sitten on semmonen musta kone jossa on paljon nappuloita joita kuuluu painella. Niitä yritän koskea mutta äiti vaan hermostuu ja ottaa mut pois. Ne on kuulemma jotain delete- ja enterjuttuja.

Meillä on yhdessä kaapissa alhaalla tyhjiä ruukkuja, kerran huomasin. Nyt sen kaapin eteen on tylysti laitettu este! Kerran osasin kiivetä äidin ja isin sängylle. Kärrystä jalan alle apua ja oho, olinkin jo sängyllä. Onneksi eteisessä on semmoinen hauska liukuva peiliovi, sitä ne ei multa onnistu sulkemaan, ja sen takana on vaikka mitä maukkaita kenkiä.

Äiti yrittää salaa laittaa astioita koneeseen, mutta kun on tarpeeksi tarkka kuulo niin äkkiä voi kiirehtiä keittiöön kokeilemaan tahmeita haarukoita kun tiskikoneen narahdus kuuluu. Mitä pahaa siinä on että vähän maalailee lautasista valuneella puurolla seinää?

Suussa on jotain kovia juttuja. Niitä tulee uusia koko ajan ja se sattuu ja tuntuu kurjalta. Niitä voi kokeilla sormilla ja narskutella. Niillä saa mutusteltua leipää tai vaikka karviaismarjoja jotka on tosi herkkuja. Joskus purasen vaikka isoveikkaa varpaasta ja sitä naurattaa.

Isoveli on mun idoli. Osaisinpa jo juosta niinkuin Tiuhti ja olla yhtä iso ja taitava.

4 kommenttia:

Kerttu kirjoitti...

Ihanan tutun kuuloista!! :D

Hassua kun pitää salaa täyttää astainapesukone, käydä kylpyhuoneessa, avata roskiskaappi. Muistaakseni tytön kanssa ei joutunut salaa tälläisiä puuhaamaan (tosin astainpesukonetta meillä ei silloin ollutkaan).

Meillä poika rakastaa imuria. Imuroidessa kulkee mukana ja on koko ajan tiellä. Työntää sivuun ja haluaa itse imuroida. Tyttö taas pelkäsi imuria ja huusi kuin syötävä kun imuri kaivettiin esiin. Imurointi oli hoidettava silloin kun tyttö nukkui, tai toinen vanhemmista piti hänelle seuraa toisessa huoneessa.

Riikka kirjoitti...

Meillä on kyllä kummankin pojan kanssa ollut tässä iässä samat kuviot kiellettyjen paikkojen suhteen. Esikoiselle nostin joskus imurin vaan huviksi lattialle jotta sain hetken olla rauhassa;) Siinä sitten päristeli ja ihmetteli ja pyöri sen ympärillä puolisen tuntia. Kumpikaan ei tosin imurin ollessa päällä ole uskaltanut ihan lähelle tulla vaikka mieli tekisi.

violet kirjoitti...

Kivasti kirjoitettu! Hyvin tulee mieleen nuo ajat...Pöylynimuri oli mun esikoisen suuri rakkaus. Imuroinnin jälkeen halaili sitä pitkään kun se oli kuuma.

Taru kirjoitti...

:)