tiistai 30. marraskuuta 2010


Kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun. Kodinhoito jää tärkeämpien asioiden alle. Olen kehittänyt itselleni paljon puuhaa, taitaa tulla joulustressi.

Kenkälaatikollinen vanhoja kuvia, niistä kokoan kuva-albumia hautajaisiin. Aivan ihana katsella otoksia mummin elämästä vuosien takaa. Tulee hyvä mieli kun näen että hän on kokenut niin paljon, elänyt paljon ennen kymmenen vuoden sairastelua. Kunpa muistaisin enemmän niistä hauskoista ajoista.

Kudon sitä ja tätä, aloitan yhtä ja jatkan toista, suunnittelen kolmatta.

Joulukalenterista puuttuu vielä 16 luukkua, ne on ommeltava tänään. Tiuhti on jo huolissaan miten kalenterin käy. Ompelen sen vaikka yötä myöten jos ei muuta.

Joulukortteihin ei mitään ideaa.

3 kommenttia:

piilomaja kirjoitti...

Ihania. TiedÄtkö miltä vuosikymmeneltä esim. tuo autokuva on? Tai jÄrvikuva?
Ihan hämmentävää miten saman tyyppisiÄ ne ovat kuin tietyt kuvat minun mummustani.

Kerttu kirjoitti...

Minullakin on vielä joulkukalenterin teko aivan kesken. Eilen ompelin sitä puoli kolmeen yöllä ja tämäkin yö taitaa venyä aika pitkäksi! (mitään kun en pysty päivisin tekemään kun on vähän liikaa auttajia) Miksi pitääkin jättää kaikki aina viime tippaan?!
Ja joulukorteista sama ajatus. Ei yhtään ideaa!

Nuo vanhat kuvat ovat niin kauniita. Varmasti on ihanaa käydä niitä läpi ja miettiä ja kuvitella niitä kaikkia tilanteita ja tunnelmia.
Osanottoni mummusi poismenon johdosta.

Riikka kirjoitti...

piilomaja: Kyllä ne varmaan jotain 40-lukua on. Tuo järvikuva oli aika mahtava, harva noista kuvista oli noin tarkka ja onnistunut. Monet heilahtaneita tai vaan niin hirveen pieniä ettei saa edes selvää. Sekin on harmi ettei kaikkiin ole kirjoitettu vuosilukua ja ihmisten nimiä. Paljon noissakin on meille ihan vierasta sakkia. Mummi aina neuvoi että "kirjoita kuviin ylös ihmisten nimet, vuosien päästä voi ystävienkin nimet olla unohtuneet".

Kerttu: Kiitos. Meidän pienin nukkui tänään huikeat 3,5 tuntia päikkäreitä, sain kalenterin siis päiväsaikaan tehtyä:)Yllättävän iso homma. Pieni haaveri tosin tuli kun isompi "auttoi" langanpätkien leikkuussa ja saksi sormeni.