Joulumuistoja

Tulihan se joulu. Sitouduin viettämään monella tapaa ähkyttömän joulun mutta taisi unohtua se kaikessa kiireessä kun tuota juhlaa tekemällä tein. Mukavissa tunnelmissa se kuitenkin vietettiin, rauhassa ja rennosti. Kohokohtia olivat tietenkin lapsille se pukki jota kumpikaan ei pelännyt ja jolle laulettiin Kulkuset sekä Tuiki tuiki tähtönen ja joka tuli juuri sopivaan aikaan. Pojille maistuva riisipuuro aamulla ja myöhäisillan lautapelailu.

Itselleni tärkeitä hetkiä olivat hyytävän kylmällä (-23) hautausmaalla käynti niin erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin, siskonpeti myös varsin kylmässä (+18) kotitalon yläkerrassa, herkkuruoat sekä se että aikuiset eivät oikeasti nyt saaneet lahjoja kuten sovittiin. Siskonpetissä oli peiton alla oikein lämmin. Sydäntä lämmitti erityisesti kuullessani kirjeeni ilahduttaneen sen saajia ja se että klo 6.15 joulupäivänä äitini otti pojat aamupalalle mukanaan ja me miehen kanssa saimme jatkaa unia vielä kolme tuntia.

Tätä samaa maisemakuvaa taas. Mutta se on niin hieno muuttuva taulu seinällämme joka aina välillä unohtuu itsestäänselvyydeksi.

Muokkaus: Taisin sittenkin pysyä jouluähkyttömällä linjalla muuten paitsi tuon 4. kohdan suhteen. Ähky aiheutin itselleni stressillä.

Muokkaus nro 2: Kuva ei ole joululta. Täällä oli valkoisempaa ja idyllisen lumisempaa kuin tuossa kuvassa.