torstai 17. maaliskuuta 2011

Lupaus 3

Yritän muuttaa itseäni perinpohjaisesti. Pessimististä optimistiksi. Tai ainakin vähän siihen suuntaan. Jonkinlaiset uuden vuoden lupaukset tein jo tammikuussa (olen muuten saanut kaksi kirjaa lahjaksi mutta niitä ei lasketa, ne ei ole itse hankittuja) ja ei ehkä ole yleistä tehdä uuden vuoden lupauksia maaliskuussa, mutta päätin tehdä kolmannen tänään. Olkoon tämä minulle sisäisen muutoksen vuosi. Oman itseni auttamisen, huolehtimisen ja hyvänolon vuosi. Toki samalla tavalla huolehdin edelleen niistä muista joista tähänkin asti olen huolehtinut, mutta pitämällä itsestäni enemmän huolta olen parempi niille muillekin.




Tämän päivän ahaa-elämys teemavuoteeni (haha kuulostaa niin mahtipontiselta) liittyen oli että miksi keskittyä siihen mitä ei ole ehtinyt tai jaksanut tai viitsinyt tehdä? Ei ole mitään hyötyä vuoroin miettiä hiljaa yksinään vuoroin ääneen manaillen sitä kaaosta kylpyhuoneessamme jota kukaan ei ikinä ehdi selvittää tai ympäriinsä lojuvia paperi- ja sekatavarakasoja joita vieraiden tullen on kaappeihin tungettu, pesemättömiä lattioita tai silittämättömiä tyynyliinoja.

Pitäisi keskittää ajatuksensa siihen mitä kaikkea saan aikaiseksi. Tänään esimerkiksi en koe tehneeni mitään suurempaa urakkaa vaikka olen:
pessyt koneellisen pyykkiä, kerännyt koneellisen pestyä narulta, laittanut kolme koneellista puhtaita kaappeihin, kaivellut nuorimman vaatelaatikosta 12 paritonta sukkaa ja löytänyt kolmelle parin, tehnyt lohipastaa, hedelmäsmoothiet, ja puuroa lapsille sekä espressot aikuisille, ulkoillut aamulla klo 10-12, juossut lumikasoissa nuorimman perässä, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, hiihtänyt 45 minuuttia, kirjoittanut sähköpostia (ja blogannutkin vielä), rakentanut legoista huoltoauton, pyyhkinyt pöydän ja syöttötuolin neljä kertaa, imuroinut keittiön ja eteisen, tutustunut uuteen äitiystävään ja pohtinut hänenkin kanssaan uniongelmia, töihinpaluuta ja päiväkotiasioita. Muun muassa.

Tehopäivän pirtelöön tuli:
banaani
appelsiini
pakastemansikoita
vaniljasoijajogurttia
kaurahiutaleita
basilikaa
tippa vettä että kone suostui soseuttamaan

Lapset ei huomanneet basilikaa ja siemaisivat pirtelön maiskutellen parempiin suihin parissa minuutissa.

2 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Minä aion kokeilla samaa asennoitumis- ja ajattelumallia.

Tehdyt työt jäävät ihmeesti tekemättömien varjoon, ei saisi olla niin.

Kiitos postista! Kupissa on juuri sitä Clipperin vadelmaista, todella hyvää!

Riikka kirjoitti...

Ilona ole hyvä ja kiva jos maistuu:)