perjantai 8. huhtikuuta 2011

Näin ne vaan asiat ratkeaa, ja järjestyy kuten tapana on.


Eilen harmittelin täällä blogissakin että lapset joutuvat pitkiksi päiviksi eroon ensinnäkin meistä vanhemmista ja toiseksi toisistaan kun aloittavat päiväkotielämän elokuussa. Tänä aamuna sitten soittelin kysyäkseni tehdyistä hoitopaikkapäätöksistä ja pojat on laitettu sisarusryhmään! En tiennyt alueella sellaista edes olevan, ehkä ei ennen ole ollutkaan. Heti tuli hyvä olo ja Tiuhtikin ilahtui kuullessaan Viuhtin tulevan samaan ryhmään.

Sitten perinteisesti Riikka-skeptikko alkoi pohtia ja googletella asian huonoja puolia. Keskustelupalstoilla sisarusryhmät tyrmätään täysin, isompi sisarus tylsistyy jos samanikäisiä kavereita ei ole tarpeeksi, joutuu työskentelemään pitkän päivän pienemmän hoitajana, tai pienempi sisarus jää isompien jalkoihin. Tuo isoveli hoitajana -kuvio tuskin on vaarana meidän poikien tapauksessa, sellaista asetelmaa ei täällä kotonakaan ole syntynyt (ei ole onnistuntu, vaikka joskus olen jopa pyytänyt pariksi minuutiksi vahtimaan) ja kodin ulkopuolella leikkivät aika erikseen oman ikäistensä lasten kanssa, Tiuhti ei ikinä ole Viuhtia holhonnut eikä Viuhti toisaalta takertunut isoveljeensä.

Tulee mieleen onko tästä päiväkotihommastakin tehty liian monimutkaista? Perustellaan näillä asioilla että sisarukset samassa ryhmässä jotenkin haittaisivat toisiaan. Aika nurinkurinen ajatus kun maalaisjärjellä ajattelee. Kautta aikojen eri ikäiset lapset ovat toimineet yhdessä, isoissa perheissä esimerkiksi. Uskon että sisarusryhmässä hoitajat kyllä osaavat ohjata lapsia iälle sopiviiin leikkeihin ja antaa tehtäviä jotta kaikille on riittävästi virikkeitä ja myös turvaa. Jos isompi sisarus joutuu pienempää kaitsemaan, on ryhmässä jotain muuta pielessä. Jollain keskustelupalstalla joku mainitsi Ruotsissa olevan pelkkiä sisarusryhmiä, en tiedä onko totta.

Eli eiköhän tämä ole positiivinen asia, vähän pehmeämpi tapa aloittaa päivähoito.



PS Yrtit kasvaa kohisten, basilikan lehdet on kuin pieniä sydämiä <3 Näiden kuvien otosta on jo useampi päivä.

6 kommenttia:

Maiju kirjoitti...

Meinasinkin jo eilen kommentoida, että onpa sääli ettei hoitopaikkoja jakaessa pidetä huoli, että sisarukset pääsisivät samaan paikkaan. Onpa siis hyvä juttu, että näin kuitenkin kävi! Ihan samaa mieltä olen tuosta pohdinnastasi. Maalaisjärjellä (ja -sydämellä) ajateltaessa on hienoa, että sisarukset saavat toisistaan hoitopaikassa tukea - vaikkeivät keskenään siellä leikkisikään.

piilomaja kirjoitti...

Ehkä siitä(kin) on tosiaan tehty hiukan liian vaikeaa. Toisin sanoen asiaa analysoidaan liikaa jne.

Olen kanssasi samaa mieltä.

Kerttu kirjoitti...

On se positiivinen asia! Varmasti.

Merruli kirjoitti...

Meillä tytöt oli ensin ikäryhmän mukaisesti eri ryhmissä ja lopulta pääsivät sisarusryhmään. Sisarusryhmä helpotti ensinnäkin vientiä ja hakua huomattavasti (vain yksi ovi). Tytöt leikkivät tuskin koskaan hoidossa toistensa kanssa ja molemmille löytyi oma kaveripiiri. Ryhmän nuorimmat (vauvat) oli kaikkien suosikkeja.

Taru kirjoitti...

Joo, kyllä sitä aikojen alusta on isot ja pienet lapset olleet keskenään. Taas joidenkin negatiivisten ihmisten on pakko käydä haukkumassa nämäkin hienot keksinnöt, joita sisarusryhmä on.. Äläkä mene sinne googleen!!!

Riikka kirjoitti...

Maiju: Ymmärtääkseni nämä sisarusryhmät ovat harvinaisia nykyään, niitä ei suosita monessakaan päiväkodissa, siksi en sellaiseen tajunnut edes hakea.

piilomaja: Aika monet asiat nykyään väännetään liian monimutkaisiksi, ja kuten sanoit, analysoidaan.

Kerttu: On se!

Merruli: Kiva kuulla teidän (positiivisesta) kokemuksesta. Niin, en ajatellutkaan että varmaan helpottaa viemistä ja hakemista. (Tarullekin) Keskustelupalstoilta löysin vain negatiivisia, tosin noihin keskustelupalstoihinhan on aina syytä suhtautua varauksella, siellä kommentoi just ne joilla on negatiivista sanottavaa ja paljon löytyi liiottelua.

Taru: google on auttanutkin monet kerrat, kyllä mä aika kriittisesti noita juttuja luin. Tavallaan sain sieltä vaan ajatuksen aihetta enemmän, näkökulmia joita en olis muuten tajunnut. Mutta eiköhän noi pojat kuitenkin ole toisilleen enemmän hyväksi kuin pahaksi.