sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Rikkaus




Olen vasta nyt alkanut ymmärtää viereisen metsän mahdollisuudet. Uusi naapuri avasi silmäni, vei meidät metsässä lähteelle (josta minä en ole tiennyt) ja kertoi kulkeneensa polkuja pitkin ympäri pienemmän järven jota reunustaa upeat kallioseinämät (joista minä en ole tiennyt). Tiuhti on aivan innostunut lähteestä. Sen läheltä löytyi myös vanha rapistunut puumaja ja paljon kiinnostavia polkuja joista en tiennyt. Tunti vierähti samoillessa eilen Tiuhtin kanssa, välillä pysähdeltiin ihmettelemään hassuja saniaisen alkuja ja isoja kiviä. Kotiin juostiin kilpaa ja oli kuulemma "tosi hauska retki!"











Kuvia oli aika haasteellista ottaa valojen ja varjojen vuoksi. Säädin kameraa uudestaan ja uudestaan. Olen ehkä jotain oppinutkin taas kuvauskurssilla. Tehtävänä olisi nyt otattaa itsestä voimaannuttava kuva ja ottaa parista kuva hänen haluamassaan paikassa, hänen haluamallaan tavalla. Metsään haluan mennä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä joskus on vaan liian lähellä tajutakseen miten hienoja juttuja on ihan vieressä.
EhkÄ sekin että lapsi on nyt isompi avaa silmiä myös uudenlaiselle tekemiselle.
Varmasti hän painu mielellään juoksentelemaan ja hiukan seikkailemaan tuonne...

annika. kirjoitti...

Ihana metsä! Erityisesti esimmäisessä kuvassa on jotain viehättävää. Näistä tulee mieleen lapsuuden metsät, koska viimeiset 6 vuotta olen viettänyt pääasiassa mäntykankailla Idässä.