Kettu ja karhu meni oravien luokse

Tästä on jo kolme vuotta. Muistan sen syksyn hyvin, ja toisaalta olin jo unohtanutkin. Samat tunteet nousee pintaan. Istun täällä hiljaisessa kodissa, yritän ajatella kaikkea muuta, katselen kelloa etten vaan myöhästy klo yhdestätoista, tarkistelen että puhelin on toimintakunnossa varmasti. Kuvaan lasten tyhjää huonetta. Voisin käyttää tämän mielettömän vapaa-ajan hyödyllisesti, nauttien ja rentoutuen mutta sittenkään en osaa tehdä mitään.

Jalassa uudet, sovittamatta sopivat, farkut. 1e.

Tiuhtin huoneen "Yövalo" -juliste Heli Pukin. Tykkään niin näistä Pukin töistä. Ajattelen että kuvassa on meidän pojat, toisella ketun nimi, toisella karhun. Karhu seuraa kettua kuin hai laivaa. Juliste on ostettu jo pitkän aikaa ennenkuin karhunpoika syntyi meille.

Muutos on hyvästä mutta se ei tunnu vielä siltä.