Viikonloppu lasten kanssa kolmisin, mies reissussa. Tämä on niin outoa ja harvinaista. Nukun poikien kanssa lattialla patjalla (mies nukkuu yleensä) ja herään vuoroin heidän tuhinoihinsa, kyljenkääntämisiinsä, unessa ääneen nauramisiinsa sekä pienemmän "ei, ei, ei Tiuhti ei saa" -huutoihin.
Ulkoillaan mutta vain vähän ja valoisan aikaan. Touhuilen kotijuttuja, niitä joita huvittaa, eli ei kotitöitä. Kuten: laitan jouluvalot parvekkeelle ja keittiöön, laitan havuja parvekekoriin, järjestelen ja asettelen. Tällä välin äitini askartelee poikien kanssa lumihiutaleita, tonttuja ja vaikka mitä niin että askarteluhullu Tiuhtikin sai tarpeekseen.
Viuhti saa leikkiä joskus rannekoruillani. Kerää ne matkalaukkuunsa ja kulkee kuin minkäkin aarrearkun kanssa.
Illalla vielä siivoan kuivamuonakaapin, se sellainenkin on lempipuuhiani. Totean olevani hamsteri. Pussien ja nyssyköiden eräpäivät kertovat karun totuuden kaapin edellisestä siivouskerrasta. Sitä vaan en ymmärrä mistä vuonna 2007 vanhentunut jauhopussi on sinne joutunut, me on sen vuoden lopulla muutettu tänne ja varmasti tässä välillä olen siivonnut kaapin. Heitettyäni kauhean määrän vanhentuneita jauhoja ynnä muita ryynejä pois, myös kolme tölkkiä kidneypapuja ja lähes täyden paketin jotain ihme weetabixejä, kaappi onkin väljä ja helposti järjesteltävissä.
Mutta kyllä on juhlava olo, järkkäily on ihanaa. Joskin järkyttävä nolostus omasta jauhokaapista.
Valonauha loistaa sysimustalla parvekkeella.
1 kommentti:
Rannerengasaarteet;-)
Kuivamuonakaappi onkin aika jännä paikka, meilläkin.
PAhin näkemäni on silti anopillani.
Juttuja jotka olisi pitänyt käyttää 1900-luvun puolella.
Lähetä kommentti