Lomalla nautin

1. Päivästä jolloin vanhempi Tiuhti-poikani saa viettää kivan päivän kummitätinsä kanssa ja minä saan antaa jakamattoman huomioni pienemmälle Viuhti-pojalleni

2. Kun ei tarvitse meikata ja tukka saa olla tötteröllä.

3. Uudesta tavasta maustaa arkiruoka (= broilerfileitä marinoidaan soijassa, seesamiöljyssä ja maapähkinälevitteessä joka on sokeritonta, fileet kieritellään seesaminsiemenissä ja paistetaan).

4. 2-vuotiaan ekasta hiihtolenkistä jonka kesto on 1,5 minuuttia.

5. Elokuvaillasta ystävän kanssa.

6. Ajatuksesta että saan pian uudet silmälasit.

7. Hiljaisuudesta.

Sain toisen kaulahuivin valmiiksi, se on ollut valmiina jo ehkä kuukauden mutta langat (yht. 2) oli päättelemättä. Sain päättelyurakan (n. 2min) vihdoin tehtyä.

Tuubihuivi
Malli: omasta päästä
Lanka: Schachenmayrin Alpaka Premiumia n. 75g, vähän kutittavaista mutta ei liian



Mirva antoi minulle blogissaan tällaisen tunnustuksen, tuo seitsemän asian lista liittyy siihen. En tainnut ihan noudattaa alkuperäistä ideaa mutta muokkasin sitä vähän Mirvan listan tyyliin.

Kiitos <3

Ajattelin vähän ekopaasata tänne

Minä olen muovin lajittelija. Jokaisen jättimäisen muovipakkauksen kierrättäminen saa aikaan jotenkin (säälittävän?) mielihyväntunteen. Olen saanut osakseni hölmistyneitä ja huvittuneita katseita kertoessani miten iloinen olen että vihdoin täällä tajutaan jotain. Pirkanmaan Jätehuollolla on aloitettu pilottihanke jolla tutkitaan miten muovi saataisiin kerättyä ja hyödynnettyä kotitalouksista.

Muoviroskaa kertyy meidän perheessä noin auton takakontillinen kuussa. Ai miksikö kerään takakonttiin muovia niin että sinne ei mahdu muuta mahdollisesti kuljetusta vaativaa tavaraa? No koska niitä muovinkeräyspisteitä on todella muutama, ne eivät sijaitse minkään jokapäiväisen tai -viikkoisen kulkureittini varrella, ja jos jollekin niistä joskus olen osunut, on ne olleet täynnä. Takapajuista.

Mutta silti olen niin tyytyväinen että täälläkin vihdoin tajutaan että kaikkea ei vaan voi kipata kaatopaikalle loputtomiin. Vuonna 2003 olin työharjoittelussa Brysselissä. Jo tuolloin muovinkeräys oli pakollista siellä. Muovit jopa lajiteltiin kahteen eri väriseen pussiin, toiseen lötköt muovit ja toiseen kovat. Niin ja erikseen pahvit, paperit ja lasi tietysti. Jos jokin asumus jätti muovit lajittelematta, seurasi siitä sakko. Kyllä luulisi Suomessakin onnistuvan, kunhan homma tehdään riittävän helpoksi, ohjeistetaan täydellisesti ja vähän pakotetaankin.

Ainakin minä yritän, vaikka onhan suomalaisista ison osan mielipide se että lajittelu ja kierrätys on vihepiipertäjien hommaa. Selityksiä on monia. Ei ehdi, ei viitsi, ei ole säilytystiloja, ei osaa, ei halua.

Ja miksikö tästä kirjoitan blogiin, päiväkirjaani siis? En tiedä. Jos vaikka joku sellainen sattuisi lukemaan tämän joka ei vielä muovikeräysmahdollisuudesta ole kuullut ja on himolajittelija kuten minä.

Ystävyys

Pupukortti ja paketti Siskon tekemiä.

Viime viikolla oli ystävänpäivä. Minun mielestäni ystäviä tulisi muistaa vuoden ihan jokaisena päivänä, sillä oikeat ystävät ovat sellaisia että muistavat.

Onnea on ystävä joka soittaa kysyäkseen vointiani ja seurailee asuntoilmoituksia puolestani.

Iloiseksi tulen kun naapuri tarjoutuu viemään poikani luistelemaan oman poikansa kanssa.

Onnellinen on se joka saa ystävän ajatuksella kirpputorilta ostaman ja kauniisti paketoidun raidallisen kahvikupin.

Iloa tuo ystävä joka sairaspäivänä tuo kassillisen ruokaa (kassissa kaiken pyydetyn lisäksi muita herkkuja toipilaille ja tulppanikimppu).

Onnea on yllätyskukka mieheltä ystävänpäivänä.

Koputin puuta mutta turhaan

Kyllä se vaan niin on ettei puuhun koputtelu auta yhtään. Ei onkenkaan niinkuin meidän Viuhti sanoisi. Nimittäin torstaina juuri tapaksia napostellessa Mirvan seurassa kehuskelin ettei meidän pojat ole sairastelleet paljoa syksyn ja talven aikana. Sen siitä sitten sai.

Mirvalle kiitos mukavasta juttuseurasta, ja että ehdotit kahvittelupaikaksi sitä yhtä Tampereen parhaista jonka olemassaolon olin jo unohtanut. Ja että otettiin vielä ne lämmikejuomatkin tapasten ja toastien päälle. Unohdin kysyä millaista se lämmin siideri oli? :)

******************************************************************************

Viuhti sanoi jes kun sanoin että lähdetään lääkäriin. Suhtautuminen valkotakkisiin on onneksi muuttunut vuoden aikana. Viuhdikas pysyi aivan hiljaa paikallaan kun lääkärisetä kuunteli stetoskoopilla ja antoi korviinkin katsoa. Saatiin kotiinviemisiksi pojalle antibiootit ja yskänlääkettä ja äidille silmätippoja.

******************************************************************************

Joulukalenteriin hankitut muovieläimet on olleet hyvä ostos. Ne seikkailevat milloin missäkin, vaikka ei ne "Tamapakin kakkosta" eli Salama McQueenia voita.

Pakkasviikko. Tiuhti on ulkoillut päiväkodissa lyhyiden happihyppelyiden verran, pienemmät ovat pysytelleet sisällä. Viuhti näkee ulkona jääkaahuja. Viikonloppukin ollaan vaan oltu kotioloissa. Sain hullun siivouspuuskan, kuurasin paikkoja, sulatin pakastimen ja kalttasin jääkaapin. Ei näy missään, paitsi että se jääkaappi on siisti.

Olisi löydettävä uusi koti mutta emme saa tehtyä mitään sen eteen. Tarvitaan lisätilaa, 68 neliötä, eli 17 neliötä per nenä ei oikein riitä. Ennen kaikkea ei ole tilaa kaikelle tavaralle. Jokainen kolo on täytetty ja jos jotain tulee lisää se on ongelma. Haluaisin oman huoneen pyykille.

Näin viime yönä unta jossa olin työhaastattelussa. Tärkeimmäksi kysymykseksi haastattelussa nousi: "Kuka on Suomen toiseksi paras laulaja ja minkä kouluarvosanan antaisit hänelle?"