Uikkarikuvat on jo parin viikon takaa. Mutta jatkuvasti uikkarit parvekkeella saa roikkua, pojat ui ja ui.

Tänään leikkasin huonekaluja paperista mittasuhteessa 1:50 ja sijoittelin niitä ruutupaperiin piirretylle pohjakuvalle. Hyvin mahtuu kaikki, taitaa jäädä pari huonetta kokonaan ilman mööpeleitä, ainakin aluksi. Hankittavien asioiden listasta taitaisi tulla loppumaton, parasta siis olla tekemättä mokomaa listaa. Kai sen sitten ollessa ja asuessa huomaa mitä eniten tarvitsee. Onneksi on myös nettitorit, kirppikset ja kierrätyskeskukset. Niiltä löytyy lähes mitä vaan toisille tarpeetonta, usein ihan pilkkahintaankin.

Kukat ystävältä 18.7. En itse ikinä osta noita kukkia, ja nyt häiritsee ihan hirveästi kun en muista tuon nimeä. Mutta totesin siis että tuohan on kaunis, voisi kimpun ostaa joskus itsekin. Just näin hyvin mä kasvit tunnen ja pian pihan pitäjäksi pitäisi ryhtyä.

Lomalla vihdoin. Tuntiakaan pidempään en olisi enää jaksanut töissä.

Uskomatonta että koulut alkaa jo kahden viikon kuluttua. Näin myöhään kun aloittaa loman, tuntuu kuin kesä menisi melkein huomaamatta ohi. Meidän ekaluokkalainen Tiuhti on näreissään kun pikkuveli Viuhtin lomaa on vielä neljä viikkoa jäljellä.

Tänään lähden koulupöydän ostoon!

Puutunut kukka ja muita lohkaisuja

Äiti kato tää kukka on puutunut.

Otatko mansikan äiti? Tässä....mää oon irrottanut siitä jo raakan.

Äiti mikä isoäidin nimi on? Entäs mummin? Ai niin, sen nimi on tietysti Mummilainen. Ja ton ötökän nimi on Mehiläinen.

Viuhti, heinäkuussa 2013

Tunnit

"....hän, Virginia, linnunkokoinen Virginia, antaa muotonsa muuttua kulmikkaasta, hankalasta naisesta hatun koristeeksi, hupsutukseksi, mistään piittamattomaksi."

Michael Cunningham: Tunnit

Samaistun. Olen kulmikas, hankala, minulla on mielipiteitä. Siis mielipiteitä on. Tekeekö se minusta hankalan? Muuksi en muutu. Paitsi jos niin haluan. Silloin osaan olla hupsutus, osaan pitää mielipiteeni omana tietonani. Mutta näyttelijä en ole.

Luen tätä hyllyssä pitkään odotellutta kirjaa, välillä kirjana, välillä kuunnellen äänikirjana. Nyt on ilmeisesti sen aika. Muistan aloittaneeni kirjan joskus aiemminkin, kansien välistä löytyi junalippu vuodelta 2010, mutta tuolloin en päässyt tekstissä eteenpäin.

.

Nuo tomaatin varsissa olevat karvat on viehättäviä. Kun niitä hipaiseekin, saa sormiinsa tomaatin tuoksun. Kukkia on tullut kovin vähän.

Meillä on talo. Omistamme talon. Ja pihan. Ja siinä pihassa on valtava mänty. Männystä roikkuu keinu.

Aivan uskomaton tunne kävellä tuon talon ja pihan ohi, siellä asuvat vielä toiset ihmiset mutta silti se on meidän. Pääsen laajentamaan tomaattiviljelyksiäni ensi kesänä.