tiistai 12. marraskuuta 2013

Marras

Enpä arvannut että marraskuusta tulisi vieläkin vaikeampi. Eri tavalla. Että joutuisin tilanteeseen joka tuntuu ainoastaan väärältä, kohtuuttomalta ja täysin epäoikeudenmukaiselta. Sellaiseen jota en tule ikinä hyväksymään tai ymmärtämään.

Olen jotenkin nyrjähtänyt sijoiltani mutta silti pysynyt vahvana. Auttanut lähimmäistä pysymään omana itsenään ja luottamaan siihen että elämä kantaa kaikesta huolimatta. Pakottanut itseni uskomaan siihen että hyvääkin tulee vielä.


Mutta olen myös kohdannut pyyteetöntä ystävyyttä, ymmärrystä ja myötätuntoa.

Kyllä sen täytyy olla niin että se mikä ei tapa, niin se haavoittaa mutta myös vahvistaa.

Tuntuu että tuo marraskuun pohjaton pimeys imee kaiken sisäänsä. Onneksi se on jo lähes puoliksi ohi.


3 kommenttia:

vilppumaan erika kirjoitti...

Huh, kuulostaa isolta taakalta. On vaikeaa pysyä vahvana, jos edessä on seinämä, jota ei voi itse murtaa. Voimia sinulle, ihana kuulla, että myös kolikon toinen puoli on näyttäytynyt!

piilomajassa kirjoitti...

Kylläpä marraskuu nyt koettelee. Tai eihän se marraskuu ole, mutta kun vaikeat asiat kasaantuvat niin ei se ainakaan helpota että on nimenomaan marraskuu...

mutta pian se ON OHI!

Riikka kirjoitti...

Kiitos teille. Ja myös edelliseen postaukseen kirjoittamistanne sanoista. Olen miettinyt tekeekö marraskuu näistä asioista vielä raskaampia. Raskaita ne olisi joka tapauksessa kantaa mutta valoisampaan aikaan ainakin voimia olisi enemmän.