Minulle vaikeinta maailmassa näyttää olevan ompelukoneen esille ottaminen. Eilen taisi olla oikein erityinen päivä kun tämän tuskallisen hankalan tehtävän sain suoritettua ja ihan ommella hurautin lapselle pussilakanan ja tyynyliinan. (Pakosta - uusi isompi peitto on odottanut jo pitkään lakanaa.)
Aikaansaavuutta vahvistaa se että vauvan nuttu on jo melkein kasassa. Toinen hiha vielä kiinni ja sitten lähden nappien ostoon.
Viimeisimmät hankinnatkin on tehty, pikku peti odottaa makuuhuoneessa petausta. Oli ihan pakko ostaa tuo ylipehmoinen haalari. Sitä paitsi keväällä syntyneen isoveljen haalari on varmasti alussa liian suuri, joten kyllä tähän pikku nallen haalariin järkisyitäkin oli. Kun isoveli on leijona, olkoon nuorempi karhu.
Kirppikseltä löysin kivan tunikan, vieläpä ekopuuvillaisen. Miehen kauhuksi mallasin päälleni "liian lyhyet pitkät kalsarit ja ylipitkän paidan", hänen näkemyksensä nykymuodista. Hankin muuten elämäni ensimmäiset legginsit ja hey I get you Mervi, they're comfy! Mutta ei mua silti ovesta ulos saa näiden kanssa. Ehkä farkut laittaisin kumminkin alle. Tunikahan on ihan täydellinen vaate peittämään myöhemminkin syksyllä löllömahan, sanoi mies mitä tahansa.
2 kommenttia:
Moi,
täällä(kin) taas..
Ihana tunika ja ihana haalari :) Eikä vieläkään pysty väreistä päättelemään sukupuolta.. ;)
Eipä Anttikaan tajua noita legginsejä oikein, on sitä mieltä että ei niitä ihan joka paikkaan tarvi tunkea ja että eiks ne kesällä oo kuumat. Mäkään en kyllä osaa käyttää niitä muuta kuin sellaisten vaatteiden kanssa jotka periaatteessa menisivät ilman leggareita. Pakko testata että jos pyllistän, ni saattaako jäädä 5 senttiä tai alle siihen ettei näy haaroväli. Jos jää, ei leggareita vaatteen kans.. Ei, vaikka leggarit olis TÄYSIN peittävät.. Housut on laitettava.
No jotenkin alaston olo mullakin noissa oli. Just samoin aattelin että semmosen mekon kanssa voisin pitää mitä voisin pitää ihan ilmankin. Että taidan olla ihan yhtä jämähtänyt kuin tuo siippakin:/
Lähetä kommentti