Syön aamupalaa. Sen määrällä ei tunnu olevan mitään rajaa, nälkä vaan jatkuu ja jatkuu. Kaksi voileipää, mehua, lautasellinen puuroa, jogurttia+banaani+marjoja, kahvia. Mitä vielä? Heikottaa vieläkin. Onneksi ei tarvitse mennä töihin. Eihän siitä tulisi mitään kun pitäisi viideltä herätä täyttämään mahaa.
Pitäisi varmaan jaksaa syödä muutakin iltapalaksi kuin yhden karjalanpiirakan ja mansikoita.
******************************************************************************
Kunhan tästä syömämaratonista tokenen, jatkan kaaosprojektia makuuhuoneessamme. Enää yksi iso laatikko tyhjentämättä kirjoituspöydästä ja aika kasa kamaa lajiteltuna menossa jonnekin: paperinkeräykseen, roskikseen, askartelutarvikelaatikkoon, muistolaatikkoon, ompelustarvikkeisiin, neulearkkuun tai vielä tuntemattomaan paikkaan.
Olen löytänyt kaikkea yllättävää: vanhan metrokortin Brysselistä, miehen "Kaverit"-tarrakuvakokoelman ala-asteelta, omia vuoden 1999 palkkakuitteja joissa summat ei päätä huimaa, työsopimuksia, pojan syntymäpäivän Aamulehden, noin 20 toimimatonta mustekynää ja noin 40 toimivaa, äidinkielen portfolioni abivuodelta, epämääräisiä lehtileikkeitä, mitaleja, ranskankielen kielioppimuistiinpanoja.
Kohta saamme koota uuden lipaston ja pääsen latomaan vauvanvaatteet paikoilleen.
2 kommenttia:
Tavaroiden järjestelyssä on ainakin yksi hyvä puoli sen ilmeisen siistin lopputuloksen lisäksi: aikamatkailu tavaroiden ja lappusten saattelemana.
Joskus on kyllä käynyt niinkin, että järjestely on venynyt kohtuuttomasti, kun onkin jäänyt lukemaan vanhoja kirjeitä, päiväkirjoja tai vastaavia.
Merruli, juuri näin käy minullekin. Projekti venyy ja venyy ja lopulta on sotkuisempaa kuin aloittaessa.
Lähetä kommentti