tiistai 10. marraskuuta 2009
Lapset päiväunilla
Ulkoilu muuttui heti mukavammaksi lumen myötä. Itsekin olen ollut virkeämpi kun aamuisin tuntuu valoisammalta tuon ohuen lumen ansiosta. On ollut jouluinen olo.
Tänään kävimme vauvan 1-kuukautisneuvolassa. Syöty on hyvin ja usein, pikkuherra on kuukaudessa kasvattanut painoaan kilolla. Kaikki oli hyvin muutenkin. Itse olen mennyt jo kilon miinukselle normaalipainostani. Käskivät syömään enemmän, vaikka sitten laittamaan voita paksummin leivälle.
Siinäpä päivän koko ohjelma olikin, kun sain tempaistua tämän sakin käymään siellä neuvolassa. Enempään en nyt pysty mutta olen oppinut asian hyväksymään tietäen ettei näin kauan mennä. Tähän vuodenaikaan on ihan ok vaan jämähtää kotiin haukottelemaan.
Ajatus katkeilee.
Päätin alkaa kirjaamaan näitä blogimerkintöjä oikeaan päiväkirjaan kun muuten ei tule rustattua paperille näitä hetkiä. Vauvakirjan ostin kuopukselle, sen saman kuin esikoisellekin. Ristiäistarjoiluja pitäisi kai alkaa miettimään.
Äiti lupasi pian poiketa leipomon kautta käymään. Leipää pakkaseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oi Riikka. Onnittelut vauvasta! Tunnelmat ja kirjoittamasi tuntuvat tutuilta. Paitsi, ettei painoni ole vielä kahden vuoden jälkeenkään pudonnut alle normaalin:). Vauvan syntymä, toisen lapsen. Oi hämmennystä. Erilaista kuin esikoisen jälkeen. Sisarustenkin suhteista vastuussa. Ja pienen isosisaruksen tunteet huomioitava ja silti vauva talossa se pienin kaikista. Ja Punnitse ja säästässäkin me kävimme myös välillä tankkaamassa. Ja sängyn petaus puolilta päivin. Ei ehkä pedata lainkaan, nukutaan peiton alla päiväunetkin ja ilta tuleekin jo taas. Ja yksi ulkoilu päivässä voi olla saavutus ja kylliksi. Ja ja ja.
Kaikkea muu ehtii odottaa, mutta ei lapset. He ovat pieniä vain hetken. Ihanaa, jos ehdit nautiskelemaan. Kaikilta huolilta ja hämmennyksiltä, mitkä nekin ovat osa elämää.
Kaikkea hyvää teidän kotiin!
Kiitos Joola! Kuvittelin kyllä jo tietäväni mitä tuleman pitää toisen kohdalla, vaan taas sitä saa oppia uutta ja on täysin uuden elämän edessä. Mutta totta mitä sanot, yritän kovasti opetella elämään tässä hetkessä, nauttimaan siitä ja olemaan murehtimattakin.
Lähetä kommentti