Ajatuksia

Istun kotona bulldoggiposkisena hammastoipilaana joten on aikaa blogille. Joskus mietin onko tässä enää järkeä mutta en haluaisi lopettaakaan.

Itse asiassa, kun asiaa oikein ajattelee, syynä blogini hiljentymiselle tuskin on ajan- tai jaksamisen puute, kyseessä on useimmiten siitä ettei ole mitään kirjoitettavaa. Tai siitä ettei ehdi tulla ajatelleeksi että kirjoitanpa tästä asiasta. Sillä aikaa on kyllä sellaisellekin turhuudelle kuten televisiolle.

Aika pelottava ajatus ettei ole aikaa ajatella. Tai sitten ajatukseni ovat muualla. Sitten taas kun asiaa oikein ajattelee, on hyvä että voi joskus olla ihan vaan ajattelematta mitään, siksi ehkä se televisio.

Hammashoitaja neuvoi hautomaan turvonnutta poskea silkkihuivilla. En kehdannut sanoa että mulla mitään silkkihuivia ole. Nyt mulla on poskella huivi johon on jäänyt mummin tuoksu.

Mulla on saman värisiä kukkia kuin vuosi sitten.