Ihan söpö

Nuttu valmiina. Olen kerrankin ihan tyytyväinen. Malli syksyn Novita-lehdestä, koko 62 cm (näyttää reilusti isommalta), Novitan Puro-lankaa (väri Ruska) meni vajaa 150 g.

Vähän tuo värien satunnaisuus häiritsi Purossa, vaikka sen sellaista kuuluukin olla. Kolmesta kerästä yhdessä ei ollut ollenkaan tuota takakappaleeseen tullutta kirkasta vihreää, jota olisin toivonut enemmän piristeeksi ruskaisempien värien joukkoon. Lisäksi toisesta etukappaleesta tuli melkeinpä häiritsevän punavoittoinen kun taas toiseen punasävyjä ei juuri tullut. Kävin lueskelemassa muutamia neulefoorumeita ja paljon tästä langasta on keskusteltu ja sitä on kritisoitu, monet ovat reklamoineetkin värivirheistä ja lukuisista solmuista kerissä. Näissä minun kolmessa kerässäni ei tullut yhtäkään solmua vastaan.

Toivottavasti nutulle on käyttöä eikä kevät ehdi tulla ennen vauvan kasvamista tähän kokoon. Ja kun ei nyppyyntyisi kovasti.

Vihreän teen keltaista

Ihailen tässä teekupposen äärellä ostoksiani. Kävin ihanassa "uudessa" tamperelaisessa lankakaupassa, Lankaideassa. Kyseinen putiikki on kuulemma ollut Aleksanterinkadulla jo viime marraskuusta, nyt vasta sattumoisin eräästä blogista kuulin siitä. En ole yhtään huomannut. Ei mikään ihme, nytkin ihan varta vasten etsiessä meinasin kävellä ohi. Todella piristävä kokemus, valtavasti eri lankoja upeissa väreissä sekä ystävällinen myyjä.

Ostin pojan pipoon mehukkaan väristä puuvillalankaa, kuten toinen asiakas väriä kuvaili, sekä itselleni huivia varten keltaista lankaa. Lisäksi hain napit pienen nuttuun sekä krysanteemin parvekkeelle. Nappasinpa omenapiirakankin Ståhlbergilta.

Siis aivan omituista ostaa keltaista lankaa, mulla ei ehkä ikinä ole ollut mitään keltaista. Joku hämärä mielikuva lapsuudesta on kyseisen värisestä vaatteesta jota inhosin mutta äiti pakotti pitämään.

Pari vuotta sitten erään vaateliikkeen järjestämässä stailauksessa yrittivät vakuutella että sinapinkeltainen on värini. Tiedä sitten mikä on totuus kun sattumoisin liikkeen valikoimassa tuota väriä löytyi paljon tuona syksynä. Näin kyllä peilistäkin että se sopi naamaani mutta en vaan silti olisi missään nimessä voinut tuon väristä vaatetta hankkia. Kun ei tunnu omalta. Sitä paitsi värin rinnastaminen sinappiin inhottaa! Vaikka sinänsä sinappi maistuu hyvältä, mielleyhtymä vauvojen vaippatuotokseen häiritsee. Onneksi huomasin juuri, väri on myös sama kuin haudutetussa vihreässä teessä. Kuulostaa paremmalta.

No nyt tuli joku hinku että voishan kai nyt muitakin värejä kokeilla kun aina niitä sinisävyjä. Mutta ei liiotella, pieni kaulahuivi riittäkööt.

Aikaansaava olo

Minulle vaikeinta maailmassa näyttää olevan ompelukoneen esille ottaminen. Eilen taisi olla oikein erityinen päivä kun tämän tuskallisen hankalan tehtävän sain suoritettua ja ihan ommella hurautin lapselle pussilakanan ja tyynyliinan. (Pakosta - uusi isompi peitto on odottanut jo pitkään lakanaa.)

Aikaansaavuutta vahvistaa se että vauvan nuttu on jo melkein kasassa. Toinen hiha vielä kiinni ja sitten lähden nappien ostoon.

Viimeisimmät hankinnatkin on tehty, pikku peti odottaa makuuhuoneessa petausta. Oli ihan pakko ostaa tuo ylipehmoinen haalari. Sitä paitsi keväällä syntyneen isoveljen haalari on varmasti alussa liian suuri, joten kyllä tähän pikku nallen haalariin järkisyitäkin oli. Kun isoveli on leijona, olkoon nuorempi karhu.


Kirppikseltä löysin kivan tunikan, vieläpä ekopuuvillaisen. Miehen kauhuksi mallasin päälleni "liian lyhyet pitkät kalsarit ja ylipitkän paidan", hänen näkemyksensä nykymuodista. Hankin muuten elämäni ensimmäiset legginsit ja hey I get you Mervi, they're comfy! Mutta ei mua silti ovesta ulos saa näiden kanssa. Ehkä farkut laittaisin kumminkin alle. Tunikahan on ihan täydellinen vaate peittämään myöhemminkin syksyllä löllömahan, sanoi mies mitä tahansa.

Syksy tuo tullessaan kauniita maisemia ja värejä. Kumpa vaan olisi parempi kamera tallentamaan ne.

Vauvan nuttu on kohta valmis. Tuollaiset nopeasti valmistuvat työt sopivat minulle. Ei jaksa keskittyä jos tulee liian hitaasti valmista. On mielessä jo vaikka mitä uutta neulomista, mutta tuntuu että aika loppuu pian....voi olla että menee kuukausi tai voi olla että menee kaksi päivää kunnes meitä on neljä. Olen pessyt pikkupyykkiä ja vaatteet ovat valmiina laatikoissa. Niitä on muuten ihan tuhottomasti ja silti on kirppiksiltä tullut hankittua uusia, raikkaamman värisiä. Nuo serkuilta perityt kun on kaikki valkoisia tai vaaleansinisiä. Kai tällä uudella ihmisellä täytyy jotain omaakin olla eikä kaikki vaan serkun tai isoveljen vanhoja.

Maailman pienimmät sukkahousut.

Tänään ajattelin pakata kassin. Melkein jo kauhistuttaa.

Tekemistä

Mitä keksiä kipeälle lapselle tekemiseksi? Kirjojen lukemista, värittelemistä, satukasettien kuuntelemista. Tehtäväkirjojen ratkomista, leipomista (ei haittaa jos menee yskäpöpöjä taikinaan, uunissa ne kuolee kumminkin), tarrojen liimausta, ja noin puoli päivää lastenohjelmien katselemista. Voisitko hetken leikkiä itseksesi??

Saa hetken itsekin olla rauhassa ja keskittyä uuteen neulomukseen bambupuikoilla (vau) Puro-langasta. Ihanan pehmeää lankaa!

Kolmantena päivänä alkaa jo kummankin hermo revetä. Inhoan itseäni kireänä äitinä. En jaksa kuunnella vinkunaa ja mankumista, kitinää ja jankkaamista. Onneksi flunssakin alkaa taipua.

Sateella

Sama sakki aina rannassa uimassa, satoi tai paistoi. Alakerrasta tulee ihana tuoksu, joku on leiponut. Poika nukkuu kuumeisena makuuhuoneessa, ehtihän siellä tarhassa olemaan jo 7 päivää ennen kuin sairastui.

Elokuu

Ei tämä mikään hullumpi ajankohta ole levätä ja vaan olla. Kutoa, lukea, syödä, herkutella marjoilla. Eilistä veikattiin viimeiseksi lämpimäksi kesäpäiväksi, minä en usko. Ei tämä kesä vielä loppunut vaikka monen loma loppuikin.

Vihdoinkin onnistuin synnyttämään parin vauvan villasukkia. Kolme kertaa purin kun aina tuli outo kantapää, liian iso sukka tai muuta hassua. Siltikin se näyttää jotenkin isolta. Vaikka isoveljen sukka vieressä vasta iso onkin!

Laiskottelu laiskistaa. Kauhistuttaa kyllä mitä tähän tottuminen aiheuttaa....ehkä ensi kuussa jo joudun tositoimiin. Sitten ei lueta, neulota eikä oteta aurinkoa. Varmaankaan vuoteen.

Liitutaulun muodonmuutos

Löysin kirppikseltä liitutaulun 2,60 eurolla. Keittiöön tarvitaan muistitaulu. Ankkurit ym kehyksessä eivät ole tyyliäni joten maalasin sen. Krakleerauslakkaa ja kellarikopista löytynyttä maalia pintaan. Nyt vielä puuttuu ne liidut.

Oma maa mustikka

Mielestäni tuo Oma maa mansikka, muu maa mustikka -sanonta on ihan pieleen. No joo, mansikat kyllä on hyviä, mutta mustikka kuvaa kyllä Suomea paljon paremmin. Olen ollut aina mustikkahullu ja kun vaan mökille tai metsään mentiin, olin aina suu sinisenä. Olen jopa ala-asteikäisenä pitänyt esitelmän kyseisestä metsien aarteesta. Poikani on tullut tässä minuun, heti kun vaan kävelemään oppi, on marja-aikaan viihtynyt puskissa.






Äitini ei tykkää mennä mustikkaan. Ei ole tyypiltään sellainen näpertelijä, homma on kuulemma liian hidasta, selkä tai polvet kipeytyy ja pahinta on ne itikat. Vaan ihana äitinipä meni ja toi minulle 10 litraa mustikkaa, tietäen että minusta ei nyt ole mustikkaan menijäksi, olivat kimpassa kaverinsa kanssa poimineet. Nyt taas pärjätään talven yli ja on iltapuuroon päällistä. Olivatpa muuten löytäneet mielettömän metsävadelmapaikankin.

Klo 8-11

Syön aamupalaa. Sen määrällä ei tunnu olevan mitään rajaa, nälkä vaan jatkuu ja jatkuu. Kaksi voileipää, mehua, lautasellinen puuroa, jogurttia+banaani+marjoja, kahvia. Mitä vielä? Heikottaa vieläkin. Onneksi ei tarvitse mennä töihin. Eihän siitä tulisi mitään kun pitäisi viideltä herätä täyttämään mahaa.


Pitäisi varmaan jaksaa syödä muutakin iltapalaksi kuin yhden karjalanpiirakan ja mansikoita.

******************************************************************************
Kunhan tästä syömämaratonista tokenen, jatkan kaaosprojektia makuuhuoneessamme. Enää yksi iso laatikko tyhjentämättä kirjoituspöydästä ja aika kasa kamaa lajiteltuna menossa jonnekin: paperinkeräykseen, roskikseen, askartelutarvikelaatikkoon, muistolaatikkoon, ompelustarvikkeisiin, neulearkkuun tai vielä tuntemattomaan paikkaan.

Olen löytänyt kaikkea yllättävää: vanhan metrokortin Brysselistä, miehen "Kaverit"-tarrakuvakokoelman ala-asteelta, omia vuoden 1999 palkkakuitteja joissa summat ei päätä huimaa, työsopimuksia, pojan syntymäpäivän Aamulehden, noin 20 toimimatonta mustekynää ja noin 40 toimivaa, äidinkielen portfolioni abivuodelta, epämääräisiä lehtileikkeitä, mitaleja, ranskankielen kielioppimuistiinpanoja.

Kohta saamme koota uuden lipaston ja pääsen latomaan vauvanvaatteet paikoilleen.