Syyskuun viimeinen

Täällä juodaan usein pirtelöitä, tosin paljon kokeilevampia kuin meillä. Itse en uskalla poiketa hedelmä-marja-jogurtti-linjasta juurikaan vaikkapa laittamalla selleriä juomaan. Mutta tuolta sain vinkin käyttää marjajauhetta pirtelössä. Eilen aamulla juuri harmittelin kun pakastimessa ei ollutkaan enää mustaherukoita.

Tämän aamun juomaan kaapista siis löytyi:
* banaania
* pappajogurttia
* mustaherukkajauhetta
* mangososetta
* jäisiä punaherukoita

Hyvää! Jauheesta tulee hyvin makua pirtelöön.


Huomenna on lokakuu. Odotellaan vaan.

Kaikki on nyt valmiina vaikka miehen mielestä vaunut olisi voinut myöhemminkin hakea vanhemmiltani. Taikauskoisena kuitenkin ajattelin ettei lapsi synny ennen kuin kaikki on hänelle valmiina. Isoveli laittoi vaunulelun killumaan, unipupunsa reissuun turvakaukalossa ja testasi menopelin mukavuuden: hyvin mahtui pitkä 3-vuotias vielä piiloleikissä vaunun koppaan.

Töppöset

Nämä vauvan töppöset oli helppo ja nopea tehdä, kunhan ensin selvitin muutaman lyhenteen ohjeessa. En ole juurikaan kutonut englanninkielisten ohjeiden mukaan joten osasta ohjetta en ymmärtänyt ensin mitään.

Malli on Saartje's bootees. Lankana kaksinkertainen Dropsin Alpaca-lanka jota sattumoisin löytyy kaapista useita keriä. Näitä voisi tehdä useammatkin parit, vaikka vauvalahjaksi, kunhan kaveritkin innostuisivat vauvoja hankkimaan.

Kuva mustavalkoisena jottei vauvan sukupuoli edelleenkään paljastuisi:) Samasta langasta tulossa nyt pipa.

Mums, mums

Viikonloppuna herkuteltiin vaikka millä. Niin roskaruoalla kuin kunnollisellakin sapuskalla. Karkeilla, jäätelöllä, omenapiirakalla, siskonmakkarasopalla, rakuunaporkkanoilla, poliisikekseillä...

Sunnuntaiaamun herkkuna oli banaanileipä. Sitä on ennenkin meillä leivottu, mutta nyt testasin vähän terveellisemmän oloista ohjetta Sanna Miettusen aamiaiskirjasta. Siihen ei tullut voita kuten aiemmin käyttämässämme reseptissä, vaan öljyä, ja jauhoiksi muutakin kuin valkoista vehnäjauhoa ja joukkoon heitettiin aprikooseja sekä mysliä jotka sopikin tosi hyvin.

Tänään ajattelin kokeilla munakoisoreseptiä. Ja popsin pikkuluumuja joita en voi normaalitilassa allergian vuoksi syödä. Mukana kulkee kätevä vyötäröltäni ulkoneva apupöytä jolla voi pitää kaikenlaisia kippoja ja pikkulautasia.

Huivi on nyt valmis. Sehän on supersuosittu baktus joita tuhannet neulojat ovat innostuneet viime aikoina tikuttamaan. Eikä ihme. Malli toimii, se on helppo ja nopea tehdä. Näitä tekisi mieli tehdä enemmänkin eri värisinä. Ja tuo lanka oli todella miellyttävää kutoa todella miellyttävillä bambuilla.

Tämä keltainen huivi ei ole symmetrinen, tarkoituksella. Venytin vähän loppuhäntää tehden kavennuksia harvemmin, ettei olisi jäänyt liian lyhkäseksi. Kaulassahan epäsymmetrisyys ei näy yhtään. Seuraavasta tekisin vielä pidemmän ja ehkä kapeamman käyttäen harvempia lisäyksiä ja kavennuksia. Ans kattoonny osaanko käyttää keltasta!

Kehitystä

Eilen olin kehityskeskustelussa - vai mikä se nyt on nimeltään - päiväkodilla. Kiinnostavaa oli kuulla millaisena poikamme tarhassa koetaan. Yllättävän samoja asioita ovat huomanneet hänessä siellä kuin me täällä kotona, toisaalta taas koti- ja hoitopaikkarooli lapsella erottuu selvästi.

Hoitaja oli etukäteen kirjannut omia ajatuksiaan ylös ja luonteenpiirteistä oli ruksattu seuraavat: iloinen, toiset huomioon ottava, ujo ja arka (lisäyksenä perässä: uusissa/vieraissa tilanteissa), rauhallinen, auttavainen. Itse olin aivan samaa mieltä, tosin tuo arkuus on paljon vähentynyt verrattuna viime vuoteen. Nykyään T ei tietyissä tilanteissa ujoile yhtään ja puistossa tai kaupassa saattaa aivan varauksetta mennä juttelemaan vieraille ihmisille. Omalle ruksipuolelle lisäsin edellä mainittujen lisäksi: puhelias ja pohdiskeleva.

Kaikin puolin kuulemma kiltti poika, mutta ei kuulemma mikään jees-mies:) Hyvä siis että omaa tahtoa ja luonnetta näkyy myös vähän hoitopaikassakin. Sen sijaan kiukuttelevaa, päiväunia täysin palkein vastustavaa poikaa ei tarhassa ole nähty. Kovasti tykkää myös paijailla ja lohdutella pienempiään ryhmässä. Pukeminen on samanlaista vitkastelua ja haahuilua kuin kotonakin.



Tänään poikkesin jälleen neuvolassa tarkistuttamassa nuorimmaisen kehitystä vatsanahan alla. Hyvin menee, kaveri on jo kiinnittyneenä lähtökuoppaan vaan ei huvita vielä syntyä. Kokoa arvioidaan vaan käsikopelolla, joten se voi olla mitä vaan kolmen ja neljän kilon välillä.

Tein syys-/kesäkävelyn. Ensin lyhyt pätkä metsässä jossa oli raikas syksynkirpeä ilma, sitten istuskelemaan rannalle aurinkoon. Syksy on upea kun aamulla raikas ilma virkistää ja iltapäivällä on taas kesä.

Otin itsestäni kuvia, mikä tuntuu hölmön hommalta. Mutta mies on aika laiska ottamaan kameraa käteensä ja nyt on pakko dokumentoida oma olemus, muuten en usko itsekään parin kuukauden päästä millainen venymä tuossa vyötäröllä on ollut.

Apple pie

Ensimmäistä kertaa tein jenkkityylistä omenapiirakkaa. Paljon sokeria! Oikeaa voita! Ohjeen nappasin täältä. Yllättävän hyvin onnistui, sain kehuja ja teki kauppansa.

Piposta polvi paranee...tai jotain

Pojan mehukas pipo on valmiina. Mutta enhän minä saa kudottua mitään kerrasta sopivaksi.


Ensiyritelmä syntyi jonkin neuleblogin kautta löytämäni Top Down Bonnetin ohjeella. Aivan käsittämättömän vaikea minulle tuo "kasialoitus". Vuorotellen nauroin ja ähisin hikiset kädet krampissa. Mieskin jo ihmetteli mitä ihmettä touhuan: "Näyttääpä tosi helpolta. Tosta vois tehdä opetusvideon: Ala kutomaan! Se on helppoa"



Ja tuloksena omituinen lörppö. Huvittava kipa. Saatiinpahan kunnon naurut kun mies kokeili päähänsä. Ohjeessa tämä ylhäältäalasmalli oli oikein mukavan näköinen, mutta ei nyt ainakaan toiminut. Missä vika?

Ei kun purkuun. Tässä vaiheessa mies taas ihmetteli: "Eikö toi oo aika turhauttavaa kun aina joutuu purkaan kaiken tekemänsä työn?" Vastasin että onhan se mutta ei tämmöinen pikku pipo nyt missään tunnu.

Ja seuraavaksi käyttöön hyväksi todettu pipaohje Anu Harkin Puikoissa! -kirjasta. Tuli liian matala. No, ei se mitään, vähän purkua, pipolle lisää korkeutta ja siinä se. Eikun....tuli liian kireä. Purkuun. Toisesta (siis yhteensä kolmannesta) tuli sopiva.


Naperokin tuntuu melko tyytyväiseltä: "Nyt ei kiristä! Eikä kutita!"

Tattina

Nyt taidan olla valivalivaiheessa. Pahasti mökkiytyneenä kökötän päivät pitkän kotona tekemättä oikeastaan mitään seurustellen tämän saakelin läppärin kanssa. Nyt juuri olisi ihan pakko lähteä käymään kaupungilla, tarvitsenkin lisää sitä keltaista lankaa vielä yhden vyyhdin huiviin ja vauvalle ei ole hiusharjaakaan vielä (hui kamala). Ensin pitäisi raahautua suihkuun ja saada puettua. Miten nopeasti sitä voikin erakoitua, ihmisten ilmoilla olen kuin eksynyt isoon maailmaan. Vihloo, särkee, kramppaa, kolottaa, väsyttää mutta ei saa yöllä nukuttua. Ja hyvällä säkällä tätä kestää vielä kuukauden. Ei voi olla. Haluan liikkumaan, kaikki lihakset ovat surkastuneet.

Yllätyksiä

Pakastimessa jäätyy itse tehtyjä jugurttijäätelöitä mausteenaan punaherukat ja banaani. Muotit niihin olivat tämän päivän yllätys.

Kohta alkaa tältä yllätysten keksijältä ideat ehtyä. Jo parisen kuukautta sitten sovimme pikku-T:n kanssa että jokaisesta omassa sängyssä nukutusta yöstä saa tarran, kolmesta kerätystä tarrasta saa pienen yllärin. Tätä tarrankeräyskampanjaa ennen pikku tepsuttelija tuli joka yö väliimme kunnes minä ja mahani sanoivat stop huonosti nukutuille öille. Homma olisi pitänyt opetella jo pari vuotta sitten mutta pääsimmepä helpommalla ja kieltämättä pieni tuhisija aamuisin vieressä oli myös itselle tärkeä.

Tämä on ollut meillä ehkä pisin ja hankalin asia lapsenkasvatuksessa tähän saakka. Tutista luopuminen ja potalle opettelutkin sujuivat aikoinaan paljon helpommin kuin tämä omassa sängyssä pysyminen. Kokeiltiin huudattamista (naapureita säälien), patjaa pojan huoneen lattialla, järkipuhetta, isompaa peittoa, yövaloa. Monena yönä tarrat eivät todella ole olleet mielessä, mutta kyllä niitä sitten alkoikin kertyä. Vieläkin tepsuttelu kuuluu melkein joka yö, mutta poju palaa omaan sänkyynsä jo melko vähäisin vastalausein. Vessaan jätetty valo heijastaa turvallisesti pimeimpinä tunteina ja kaappiin piiloon laitettu ilvespehmolelu ei enää mörköile öisessä huoneessa.

Yllätyksinä nämä kaikki ovat olleet yhtä jänniä ja mieluisia: eläinleimasimet, oma sateenvarjo, legopalomies, pesusieni+kylpyvaahto, tehtäväkirja, jäätelömuotit ja mitä vielä. En enää muistakaan kaikkia. Tarrataulu vähän niinkuin unohtuikin jo jääkaapin oveen kunnes eilen poika huomasi jälleen ansainneensa kolmannen tarran. Nyt taitaa tämä kampanja loppua hiljalleen.

Äidin tekemä tiskirättikin taisi olla mukava yllätys. Olin luvannut tehdä sen jo aikoja sitten mutta minä se vaan innostuin neulomaan kaikenlaisia vauvan asusteita. Olisi muuten aika hienoa jos omasta pojasta tulisi isona gourmetkokki. Vaikka kyllä se peruspihvinkääntäjäkin kävisi.


Ja tuli muuten hyvät jäätelöt.

Valoa

Ulkona on aurinkoista ja kirpeän raikas ilma. Me istumme sisällä (taas) toipilaan kanssa. Ehkä voisimme kuitenkin pikaisesti piipahtaa pihalla, pahin yskä on jo hellittänyt eikä kuumettakaan ole ollut enää eilen.

Odotan todella että loppusyksy menisi terveemmin kun napero ei enää käy tarhassa hakemassa kaikkia röhätauteja. Mikä siinä onkin että nykyään lapset sairastavat niin paljon? Itse en lapsena sairastanut juuri milloinkaan, oli kouluvuosia ettei poissaolovihkoon tullut yhtäkään merkintää. Ehkä siksi nämä lapsen sairastelut ovatkin tuntuneet tosi raskailta ja rasittavilta, tuollainen yskiminen ja räkäisyys on minulle enemmän poikkeus- kuin normaalitila. Mikä on muuttunut? Onko maailmamme liian hygieeninen vai ruoka liian käsiteltyä? Vai ovatko pöpöt voimakkaampia? Mihin vastustuskyky on kadonnut? Miksi tätä asiaa ei tutkita enempää?

Onneksi on taas omenoita joita voin syödä. Varmasti luomuja, vähän matoisia mutta tosi mehukkaita. Ainakaan vitamiininpuutteesta ei voi olla kyse.

Levoton mieli

Alan käydä levottomaksi. En jaksa keskittyä.

Eilisiltana olin todella pahoinvoiva. Joka paikkaa kramppasi, oksetti ja tuntui että vauvakin oli levoton. Supisteli. Onneksi se ei kuitenkaan ollut mitään oikeata mahatautia kun nyt on jo hyvä olo ja tekee mieli syödä. Vaan mitä se oli? Oliko se merkki jostakin? Mitä tapahtuu seuraavina päivinä? Tapahtuuko mitään? Voisiko joku kertoa koska tapahtuu? Mielestäni 090909 olisi hyvä lukusarja.

Varasin kirjastosta Mervi Juusolan uutuuskirjan Äidin voimakirja. Jo ensimmäisten kappaleiden perusteella huomaan lukevani (valitettavasti) omasta elämästäni ja jaksamattomuudestani. Jos kirja jatkaa samaan malliin, hankin sen omakseni ja pistän sen hyllyyn käden ulottuville. Miehen pakotan lukemaan myös.