Huokailua ja hämmennystä

"Ihana pikkuinen vauva"

"Äiti kivaa kun meille tuli pikkuveli"

"Voi miten pienet varpaat"

"Onpas se hassunnäköinen"

Isoveli on aivan vauvaan lääpällään mutta tekee tepposiaan meille muille. Lähtee ulko-ovesta yksinään vaikka aina ennen on kiltisti odottanut rappukäytävässä muita, piilottelee purukumeja astianpesukoneen kahvaan, lavuaarin reikään ja kirjahyllyille, haluaa sylitellä kaikkein kaaosmaisimmilla hetkillä, kiipeää kiellettyihin paikkoihin ja piirtelee muualle kuin paperiin. Näkee vähän pahoja uniakin. Kun vauva itkee, käskee hän: "äiti juota vauvaa". On muka iso mutta vielä pieni.

Näillä mennään

Mökkihöperöisyyteen ei tarvita kuin parin tunnin kipaisu kaupungilla esikoisen kanssa ja taas olen kuin entinen minä. Kiertelyä tavaratalossa ostamatta mitään ihmetellen jo mynnissä olevia joulukoristeita, leppoisa lounastaminen kiltin 3-vuotiaan kanssa ja pakollinen leluosastoihailu.

Viime aikoina jokaiseen kaupunkivisiittiini on kuulunut käynti Punnitse&Säästä -kaupassa. Tänäänkin haimme kassillisen herkkuja. Näillä torjutaan syys- ja muuta väsymystä sekä kieltäydytään saamasta sitä yhtä tautia. Mysliä, kuivattuja banaaneja ja mangoja pojalle, suklaata, teetä, goji-marjoja (niitä niin trendikkäitä) ja hunajakuorrutettuja pähkinöitä minulle. Mies saa maistella joka pussista jos haluaa (ja ehtii!)

Hetkiä viikon varrelta

Päivät kulkee vauhdilla, sumussa. Yöt tuntuu pitkiltä. En olekaan yhtään viisaampi kuin 3 vuotta sitten, tunnen oloni ajoittain avuttomaksi ja riittämättömäksi. Vuorotellen uskomaton onnellisuus ja surullisuus.

Nuuhkin, tuijotan, itken ja hymyilen, silitän ihmeellisen pehmeää untuvaista ihoa. Pieni ruttusuu haluaa maitoa tunnin välein. Olen väsynyt mutta en osaa nukkua. On hän niin kaunis. Ja katsoo suoraan silmiin.

Lankaa ja kakkua

Jaksoin eilen poiketa kaupungilla. Missäs muualla kuin lankakaupoilla. Nyt en osaa päättää tulisiko tuosta siniviolettisävyisestä merinovillasta toinen Baktus-huivi vai kauluri. Ostin sen kauluriksi, Thermis-malli mielessäni, mutta taidankin tehdä kaulurin jostain neutraalimman värisestä. Yhden Thermiksen tein jo, mutta siitä tuli liian pieni ja lanka kutittaakin kaulaa.


Samalla reissulla oli tietysti päästävä suklaakakulle joten suuntasin kävelykadun tuttua kahvilaa kohti, mutta sitä ei ollutkaan siinä enää. Sen sijaan tilalle oli avattu Café Gopal! Eli lempiravintolani pikkusisko jossa on samat maukkaat kasvislounaat kuin vanhassakin Tammelan Gopalissa, mutta lisäksi myös kahvilaherkkuja. Sattumoisin paikka oli avattu vasta viime viikolla. Viihtyisää. Sisustus ihan eri tyylinen kuin intialaisvaikutteisesti sisustetussa alkuperäisessä Gopalissa. Ja taivaallista banaanisuklaakakkua.

Kahvilakuva ei ole Gopalista vaan aiemmalta kahvilareissulta Kahvisalongista joka on myös yksi ihanimmista tamperelaisista kahviloista.

Nyt on pian tiedossa kutsu sairaalaan. Jos ei tämä muksu itse ymmärrä syntyä, pakko kai se on häntä hätistellä ulos. Ihan oikeasti en kuvitellut joutuvani tähän pisteeseen. Mutta sen siitä saa kun puoli vuotta uskottelee itselleen ja muille tämän lapsen varmasti tulevan etuajassa.

Kärsivällisyyttä

Olen aika kärsimätön luonne. Siksi viimeiset viikot ovat kyllä olleet elämäni pisimmät. Tuleva perheenjäsenemme näköjään ei pidä kiirettä, mielenkiintoista nähdä onko näin myös kohdun ulkopuolisessa maailmassa.

Illalla +8 C







Aamulla +1 C